The World According to... Maria

Tämän blogin hyvästit

2011-01-23T15:30:00.004+02:00

On aika sanoa hyvästit tämän blogin kirjoittamiselle. Vuodenvaihteen postauksessa kerroin, että blogi jää levähtämään, ja näin annoin itselleni aikaa tehdä lopullisen päätöksen.

Tämä on ollut upea harrastus, ja nyt on juuri sopiva aika antaa tilaa muille asioille. Olen lukenut enemmän kuin aikoihin...
Päässäni on pyörinyt - kuten tavallista - valtavasti ideoita, miten tallennan kaiken, toisaalta myös tallennanko? Olen pohtinut monestakin kulmasti tallentamisen tarpeellisuutta. Tässä kohtaa haluan enemmän päästä asenteeseen:

I’m just sitting here doing time
I’m just sitting here watching the wheels
go round and round
I really love to watch them roll

Elokuvien suhteen päädyin seuraavaan ratkaisuun:

Siis rehelliseen muistikirjaan (tosin ihanaan sellaiseen; Moleskinen Film Journal'iin), ja vastaavasti käsin kirjoittamiseen löytyy erilaisia muistikirjoja.

Kiitos lukijoilleni, kiitos kommenteista, kiitos tuesta!

peace & love

Watching the Wheels

2011-01-23T15:18:00.005+02:00

Löysin John Lennonin uudelleen. Katsoin LennoNYC -dokkarin, ja se kolahti. Monet kappaleet kuten Mind Games jne.

Tämä oheinen ilahduttaa myös. Rentoudellaan. Haluan olla juuri vähän näin. Aikoinaan John otti tällä biisillä kantaa arvosteluihin, joita osoitettiin hänen koti-isyyteensä. Hän käytännössä hoiti hänen ja Yokon poikaa Sean'a 5 vuotta, ja Yoko hoiti bisneksiä. Sinkku lohkaistiin Double Fantasy-levyltä Lennonin kuoleman jälkeen 1981.

"People say I’m crazy, doing what I’m doing
Well they give me all kinds of warnings - to save me from ruin
When I say that I’m o.k. well they look at me kind of strange
Surely you’re not happy now, you no longer play the game
People say I’m lazy - dreaming my life away
Well they give me all kinds of advice, designed to enlighten me
When I tell them that I’m doing fine watching shadows on the wall
Don’t you miss the big time boy you’re no longer on the ball
I’m just sitting here watching the wheels go round and round
I really love to watch them roll
No longer riding on the merry-go-round
I just had to let it go
Ah, people asking questions - lost in confusion
Well I tell them there’s no problem, only solutions
Well they shake their heads and they look at me as if I’ve lost my mind
I tell them there’s no hurry - I’m just sitting here doing time
I’m just sitting here watching the wheels go round and round
I really love to watch them roll
No longer riding on the merry-go-round
I just had to let it go
I just had to let it go
I just had to let it go"

Katsaus kuluneeseen vuoteen, kiitokset ja hyvää uutta vuotta!

2010-12-31T10:19:00.008+02:00

Vuosi on vaihtumassa ja aika laittaa tämäkin vuosi pakettiin. Teen sen nyt kolmannen kerran tämän blogin historiassa. Osaksi vuosi oli raskaskin, ikäviä asioita tapahtui lasten elämässä, sitten toisaalta nyt tuntuu että sain asioita hallintaani haluamallani tavalla, lähinnä arkeen panostamalla. Sitten vuoteen mahtuu ihania, hauskoja tapahtumia valtavasti!

Tammikuu 2010:
* Tartuin yritykseen, joka ei ikävä kyllä onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. MUTTA! Sain viimeksi sairaskohtauksen viime tammikuussa, siis melkein vuosi sitten. Olen jaksanut kuntoilla suhteellisen hyvin ja rentouttaa itseäni, erityisesti mieltäni. Jaksoin kotikuntouttaa itseäni.

Helmikuu 2010:
* Olin henkevällä tuulella, ja katsoin vuoden parhaan leffan! (Siis niistä jotka olen nähnyt tänä vuonna, ja eikä se tietenkään ole tarpeeksi, koska katsottavien leffa-lista vain kasvaa, kasvaa...)

Maaliskuu 2010:
* Maaliskuu tuntui olevan hyvä kuukausi:

Kuuntelin musaa
katsoin vanhan hyvän elokuvan
suunnittelimme Ranskan matkaa
työrintamallakin tapahtui
olin selvästi virkistynyt kevään aurinkosta
kokeilin jotain aivan uutta
vuoden näyttelyssäkin tuli käytyä
Ja kuntoohjelma oli säännöllinen.

Huhtikuu 2010:
* Olin todella streessaantunut ennen lomaamme. Lähinnä johtuen lasten kouluista.
* Sitten pääsimme LOMALLE!

Toukokuu 2010:
* Kaikki paitsi puutarhan hoito on turhaa! Unikot, laventelit jne.

Kesäkuu 2010:
* Don Huonot come back Tavastialla.

Heinäkuu 2010:
* Grilliruokaa, miehen uudella Weberillä!
* Näin vanhoja luokkakavereita!
* Pohdin kirjoituskukkasia
* Lomalla!
* Siskon perhe Suomessa! Suomi turnee!

Elokuu 2010:
* Kesällä koluttiin museoitakin.
* Luin vuoden kirjan.

Syyskuu 2010:
* Syksyllä jouduin matkustamaan työni puolesta. Siitäkin pitää ottaa kaikki irti!
* Coco Chanel leffat - Coco kirjakin odottaa lukemista
* Arjen onnen hetkiä tuli kirjattuakin!
* What's cool?

Lokakuu 2010:
* elämän helminauhaa
* Sain koruni "järjestykseen"

Marraskuu 2010:
* Kertakaikkisen ihanat tavarat!
* Kävin nukkumassa
* Ja vietin ihania nelikymppisiä! Söimme Careliassa.
* Virittäydyttiin joulutunnelmiin

Joulukuu 2010:
* Söimme hyvin Porin Buccossa.
* Lunta on aivan käsittämättömän paljon!

Tähän vuoteen ja erityisesti tähän hetkeen kuuluu myös se, että tämä blogi vetäytyy varmaankin hetkeksi lepäilemään. Aloitin tämän blogin omien ajatusten kokoamiseen, itseni kehittämiseen. Halusin kirjoittamalla selventää ajatussekamelskaa päässäni, kirjoitin siis itselleni. Aika pian kirjoitusten aiheet lisääntyivät; erityisesti tavallisen elämän ja ajatusteni lisäksi kirjoitin elokuvista, ruoasta, kulttuuririennoista, keräsin sitaatteja, listasin musiikkia, nappasin valokuvia, muistelin matkoja jne.

Tämä on ollut upea harrastus, johon minulla ei ole ollut ikinä niin paljon aikaa kuin olisin halunnut :-)!! Tarvitsisin sen toimiston!

Upean ulottuvuuden tähän harrastukseen antavat lukijat ja kommentit. En olisi ikinä uskonut miten paljon ne minua ilahduttavat. En oikeastaan tiennyt mitään bloggaamisesta kun aloitin. Ja miten paljon upeita blogeja onkaan olemassa!

Blogin rinnalla minulla on kulkenut vahakantiset ja pahviset muistikirjat mukana, ja nyt minulla on liuta erilaisia muistikirjoja lisää. Ja paljon ajatuksia miten tallennan näitä elämäni ihania hetkiä.

Haluan kiittää kuluneesta vuodesta, vuosista

ja toivottaa kaikille hyvää uutta vuotta 2011!

Peace & Love!

Bretagne,Normandia, Pariisi - Ranska!

2010-12-31T09:45:00.004+02:00

Niin, kerroin alkuvuodesta ihmeellisestä hinkumisestani Ranskaan, Pariisiin... Onneksi, oi onneksi toteutimme matkan. Ja oikeastaan ihanaa, että se tulivuori pamahti ja tulimme junalla ja lautoilla läpi Euroopan. Sellainen jää myös lastemme mieliin varmasti ikuisiksi ajoiksi. Näin jälkiviisana voisi sanoa, että olisi pitänyt jäädä Damiin odottamaan koko hässäkän loppumista, koska lentoyhtiö olisi kustantanut kaiken (oliskohan se kuitenkaan ollut ihan varmaa??), koska kyllähän se seikkailu Euroopan läpi neljän hengen perheessä oli aika kallista.... Mutta en kadu!

Ranska on ihana maa. Kaikki se hullutus ettei Ranskassa pärjää englannilla tai että he olisivat töykeitä! Ei tietoakaan!

Olin vähän kauhuissani, kun muistin etten ikinä ehtinyt tekemään yhteenvetoa matkastamme... Onneksi nyt kun selasin blogiani, olinkin koonnut Ranska-muistoja sinne sun tänne (kaikki löytyy tunnisteella Ranska).

Tässä hyvin lyhyt yhteenveto:

Le Conquet - henkeäsalpaavan kaunis ranta ja näkymä laskuveden aikaan. Ranskan läntisimpiä paikkoja. Ja ehkä myös tuulisin.

Bretagnelle tyypillinen kivitalo. Kylät olivat täynnä näitä. Ja kyliä oli vieri vieressä.

St Malon rantabulevardia aamusta, takaa näkyy linnoituskin.

Eksyimme sattumalta tähän rantaan, jossa oli lähestulkoon Obelix (eli Obelii) kiviä.
Kaunista.

Kaunis Honfleur - talot olivat hauskoja, vähän vinksallaan ja silleen.

Ja pitihän sitä karuselliin päästä! 13.4.2010

Dieppen aivan mieletön venesatama, pienen laskuveden aikaan. Ison laskuveden aikaan veneet ovat vielä monta metriä matalammalla. Tekniikka oli aivan mieletön... Postikorteissa nuo veneet ovat tien tasolla.

Ja sitten yksi ilta, ihanan illallisen jälkeen päätimme kävellä Eiffelille. Ja kävelimme kaksi tuntia, ja se kannatti. Tulimme sivusta, ja äkki yhden talon jälkeen kaikki näytti tältä!

Amsterdam

2010-12-31T09:25:00.003+02:00

Vuoden kokokohtiin kuuluu ehdottomasti keväinen Ranskan matkalle, joka alkoi siis Amsterdamista ja päättyi sitten kiitos Islannin tulivuorenpurkauksen ihanaan seikkailuun läpi Euroopan.

Myönnän nyt rehellisesti, että vähän petyin Damiin - olin varma että pitäisin siitä. Jotenkin siellä oli huono energia. Kaunis kaupunki pilattu vähän ihmetouhulla. Tähän juttuun on koottu niitä kivoja asioita Damista.

Tyypillistä ja makeeta.

Magare Brug by night

Tälläinen Amsterdam on kaunis ja ihana. Vähän sivussa keskustan hörhötysmestoista.

Makeet markkinat Waterloopleinilla.

Oltiin rinkkameiningillä, vasta toka päivä menossa ja mm Pariisikin vielä edessä,

joten nämä kengät jäi tänne... ... ja nämä laukut....

Ajax staadion Plein (tms. )
Ajax voitti jotain 7-0 ja katsomo oli ääriään myöten täynnä, eli noin 50.000 katsojaa. Hyvä filis.

Eat Pray Love

2010-12-30T11:13:00.004+02:00

Eat Pray Love - omaa tietä etsimässä (2010)
Lajityyppi: Draama
Ohjaaja: Ryan Murphy
Pääosissa: Julia Roberts, James Franco, Richard Jenkins, Javier Bardem
Ensi-ilta Suomessa: 8.10.2010
Kesto: 2h 22 min

Vaikka aineksia olisi ollut vaikka mihin, leffa ei yllä kirjan tasolle. Minusta Julia Roberts antaa parhaansa, mutta veikkaan ettei nyt käsikirjoittajalla ja ohjaajalla ollut ihan paras päivä.

Tehty aivan liian kiireellä, koko matkan taustaa ei avata tarpeeksi ja lopussa filmirullat oli varmaan vähissä kun mentiin sellaista kyytiä että. Ja oli varmaan unohtunut mitä kirjassa oikein tapahtuikaan tai sitten sitä oltiin vain luettu sieltä täältä - ei onnistunut kässäri.

Muutaman kerran, onneksi, päästiin kirjan lämpöisiin tunnelmiin. Ne olivat todella onnistuineita kohtauksia. Paras pätkä oli ehdottomasti Roomasta. Intiassa ja Balilla oli jo liian kova kiirus.

Tähdet: *** (3/5)

Happy Holidays!

2010-12-23T10:55:00.001+02:00

Haluan toivottaa kaikille oikein hyvää, rentouttavaa ja hauskaa Joulua!

peace & love

Viikon soittolista

2010-12-23T10:34:00.003+02:00

Tämän viikon soittolistaan kuuluu mm:

* Cat Stevens; Father and Son - jostakin vaan ajatus tästä biisistä iskostui päähäni. Olen kuunnellut sen noin sata kertaa tällä viikolla. Jotenkin se kolahtaa. Oma poika kasvaa...

* The Beatles - Here, There And Everywhere

* Radio Helsinki on etsinyt tällä viikolla loistavaa jouluostos-musiikkia. Tämä on juuri sitä! The Clash - Lost in the supermarket

* Eilen koristeltiin tyttären kanssa kuusi tämän tahdissa. Kuusta koristaa ne kaikki ihania muistoja herättävät koristeeni.

Päivitys ennen Joulua

2010-12-22T16:36:00.006+02:00

Joulu on jo ovella. Olen hyvällä tuulella.

*Suurin helpotus tällä hetkellä elämässä on se, että lapsilla loppuivat koe- yms. projekti-ruuhkat jo viime viikolla, ja viimeinen viikko on mennyt ihanasti löysäillessä. Hyvä niin heille. Huomasin vaan, että samalla oma stressi-tasoni laski sellaiset triljoona pointsii. Todistukset tulivat tänään käteen ja ne olivat todella hyvät. Erityisen onnellinen olen tyttäreni puolesta. Kaikista syksyn vastoinkäymisistä huolimatta, hän on jaksanut kerätä itsensä koulun käyntiin.

*Viime viikolla vihoitellut korvakipu meni menojaan mökillä viikonloppuna. Siellä oli myös hyvä ladata akkuja ennen joulua.

* Poika pääsi futiksessa jenginsä edustusjoukkueeseen - olen huitsin ylpeä ja erityisesti onnellinen hänen puolestaan.

* Teen jouluruoat itse, tykkään tehdä niitä. Aaton olemme keskemämme, joulupäivänä juhlistamme joulua minun vanhempien luona ja tapanina saamme sukulaisia kylään. Mukavaa!

* Ennen joulua ehdimme vielä näkemään kavereita glögin merkeissä. Sekin on erityisen hauskaa. He tulevat aatonaattona, samalla kun väännän safkaa.

* Viikonlopun kokkiohjelmat (Anthony Bourdain & Jamie Oliver) innoittivat minua tekemään helskutin hyvää chiliä, joita vedimme mm. tacojen kanssa. Nam. Näillä eväillä jaksaa odottaa loppuviikon perinneruokia.

* Ruoka yms jouluostokset on oikeastaan jo tehty, joten nyt vain nautiskellaan.

* Vielä haluaisin muutaman jutun päivittää ennen vuodenvaihdetta, mutta katsotaan miten ehdin täällä käydä päivittelemässä... Meidän konekin vetelee viimeisiä. KÄÄK!

Minulla alkaa huomisen jälkeen muutaman viikon loma. Ihanaa!

Viikko ennen joulua

2010-12-18T16:23:00.005+02:00

Mielenrauha

2010-12-17T12:58:00.002+02:00

Valokuvatorstain 189. haaste näin joulun alla on Mielenrauha.

Sininen hetki, lunta sataa, asetelma valmiina.

Vanhalla myyjäiset

2010-12-13T23:09:00.004+02:00

Tänään oli vapaapäivä, jonka pyhitin jouluaatolle.

Vanhan myyjäisistä löytyi aivan ihania Heli Kuparisen valokuvakansioita...

Helsinki on Suomen lumisin paikka

2010-12-09T21:13:00.002+02:00

Helsinki on Suomen lumisin paikka. Lunta on yli 50 cm, mikä on myös uusi joulukuun alun lumiennätys. Juuri nyt pyryttää lisää ja tuulee kovaa; on ennustettu että lunta tulee yön aikana 20 cm lisää... Liikenne on jonkin verran sekaisin ja kinoksia on aika reilusti. Keskustassa aamulla kun /jos saat autosi lumikasan alta kaivettua, tuskin iltapäivällä vapaata paikkaa enää on, koska siihen on tuupattu lunta. Jotkut autot ovat jo jääneet auratun lumen alle.

Aamuisin taivas on mielettömän näköinen, nämä kuvat ei tee oikeutta sinisyydelle. Ja minusta on tosi kaunista. Ei haittaa yhtään.

Farouge

2010-12-07T21:56:00.004+02:00

Ystävämme kutsuivat meidät syömään, ja he olivat valinneet paikaksi Libanonilaisen ravintolan Fagougen. Tämä oli meistä kertakaikkisen ihana idea, koska meidän tuskin tulisi itse mentyä vastaavaan paikkaan, ja ruoka kiinnosti kovasti.

Otimme alkuun Frougen meza lajitelman, jossa oli Libanonilaisia alkupaloja, - vähintään 4 hengelle à 26,50:

Tabbuli (Perinteinen persilja-, minttu-, tomaatti-, burghul- ja sipulisalaatti)

Hummus (Kikhernetahnaa)

Baba Ghannouge (Munakoiso-seesamtahnaa)

Laban Bikhiar (Mintulla ja valkosipulilla maustettua itsetehtyä jugurttia ja kurkkua)

Falafel (Härkäpapu-kikherne kroketteja ja taratorkastiketta)

Warakq Inab (Viininlehtikääryleitä täytettynä riisillä ja kasviksilla)

Fitr (Herkkusieniä paistettuna korianterin ja valkosipulin kanssa)

Sambusik Lahme (Lampaanlihalla ja pinjansiemenillä täytettyjä pasteijoita)

Kibbe (Lampaanlihalla ja pinjansiemenillä täytettyjä pieniä lihapiiraita)

Makanek (Paistettuja itsetehtyjä lammasmakkaroita)

Ja lautaselle koottuna:

Pääruoaksi ystävämme valitsivat karitsankaretta, jota kehuivat kovasti.

Mieheni otti pääruoaksi KALAWIn (paistettuja lampaan munuaisia sitruunan ja valkosipulin kera) sekä Libanonilaisen Tartar-pihvin. Miehelläni on tapana kokeilla erikoisuuksia, ja tällä kertaa munuaiset eivät maistuneet, mutta TarTar oli kuulemma oikein onnistunut!

Minun QREIDES MISHWI Grillattuja scampinpyrstöjä chiliä ja valkosipulia 28e

AHWE Kardemummalla maustettua Libanonilasta kahvia

Pidin paikan tunnelmasta, vaikka jouduimme odottamaan varattua pöytäämme parikymmentä minuuttia. Kiirettä piti, tupa oli täynnä, ja kaikilla eivät hermot ihan kestäneet... :-) Farouge oli vielä jokunen vuosi sitten muistaakseni sijalla 15. viidentähden ravintoloissa.

Alkupala mezet olivat aivan loistavat ja olisivat jo yksin riittäneet vallan mainiosti. Saimme paljon ideoita kesän grillauksiin ja lisäkkeisiin. Miehen pääruoka oli hyvä, ja edullinen 11 e, koska oli alkuruokalistalta. Minun scampini olivat todella jättimäiset, ihanan simppelisti maustetut. Samaan hintaan ystävät söivät siis karitsankaretta, joten sanoisin tässä kohtaa että hiukan ehkäpä ylihinnoiteltua, kuten sanoin aikoinaan Farangista (joka oli muuten sijalla 6. (!!!) tänä vuonna).

Hyvä uusi tuttavuus.

BUCCO: Menu Chef

2010-12-07T21:54:00.000+02:00

Kaupunkilomalla piti tietenkin käydä Buccossa. Kuuluu ehdottomasti Suomen parhaimpiin ravintoloihin, sijoittui "viisi tähteä-kisassa", sijalle 16, heti Carelian jälkeen. Erityisesti haluan mainita intohimoisen ja rennon rakkaan suhtautumisen ruokaan sekä hinta-laatusuhteen josta voi vain haaveilla Helsingissä; poikkeuksena voin kyllä mainita Carelian.

Olimme jo etukäteen funtsineet ottavamme Chef's menun. Ravintolassa sitten pyörittelimme listaa ja funtsimme lisää. Tarjoilijalta vähän kysäsimme:
- Mitäs Menu Chef pitää tänään sisällään?
- Se täysin yllätysmenu. Kun se tässä tilataan, niin kokit lakavat miettimään mitä tekisivät. Se koostuu kyllä monipuolisesti, ja toiveitakin otamme vastaan.

(Toiveita! Tuota ei ikinä kuulisi Helsingissä!)

- No, kaikki ruoat teidän listalla on hyvää; siika, risotot, kampasimpukat... kaikki. Jälkiruokaihmisiä emme ole, juustot kylläkin maistuu. Joisimme mielummin ehkäpä valkoviiniä, mutta sekin voidaan vaihtaa.

Näillä eväillä tarjoilija vei toiveet keittiöön ja jäimme odottamaan.

MENU CHEF 59,00
6 Ruokalajin yllätysillallinen (tarjoillaan pöytäkunnittain)

Alkuun: Siikatartar, mätiä, marinoituja katkarapuja,

pienen pieniä ruisleipäkrutonkeja ja tilli creme fraichea

Sitten: Ankanmaksapateeta, kullanrapea patonki, punajuuria ja balsamicokastiketta

Ennen pääruokaa; Höyrytettyä lohta, grillattu kampasimpukka,
majoneesisahramiperunapyrettä ja rapukastiketta

Pääruoka; Ankanrintaa, fenkolirisottoa, parsaa ja kolme päivää keitettyä marsalakastiketta

Suolainen välijälkiruoka; Gorgonzola-jäädyke ja punajuurikuutiot

Mustikkasorbet ja proseccoa

(mustikat oli muuten poiminut Ässien nykyinen valmentaja,

kiekkosuuruus Pekka 'Rocky' Rautakallio, joka sattumalta istui takanani)

Aivan loistava illallinen ja aivan loistava ilta. Tunnelma ja tarjoilu oli mahtavaa, kokki tuli kertomaan miten oli luomukset tehnyt. Hintalaatusuhde lähestulkoon järkyttävä, joten siitä kannattaa olla hiljaa; Poriin kannattaa ajaa jo pelkästään Buccon takia, kaikki muu on plussaa. Kuten esim. Reposaaren Suomen paras kalapöytä. Pisteet 10+

Auf Wiedersehen Finnland

2010-12-06T13:46:00.004+02:00

Auf Wiedersehen Finnland
(Suomi 2009)
Lajityyppi: Dokumentti
Levittäjä: Suomen Elokuvakontakti ry
Ohjaus: Virpi Suutari
Ensi-ilta: 5.3.2010
Kesto: 1h 19 min
Ikäraja: K 11

"Elma, Roosa, Terttu ja Kaisu olivat niiden satojen suomalaistyttöjen joukossa,
jotka lähtivät Lapista perääntyvän Saksan armeijan mukana kohti Saksaa syksyllä
1944.Millainen oli tuo merkillinen matka, ja kuinka ”saksalaisten heilat”
otettiin myöhemmin kotona vastaan? Vasta nyt matkan kokeneet naiset pystyvät
puhumaan kielletystä rakkaudestaan, matkasta ja katkerasta kotiinpaluustaan.
Muistaminen ja sovitus on kovaa työtä. Elokuvan naiset ja saksalaisen sotilaan
poika kamppailevat itsensä ja toistensa kanssa löytääkseen takaisin vaietut
tarinansa. He joutuvat kysymään, voiko käsittelemätön menneisyys varastaa
ihmiseltä kokonaisen elämän. "

Todella tiukka dokkari. Ensinnäkin aihe. Todella tiukka. Ja vaikka naiset ja yksi saksalaisen sotilaan poika oltiin saatu puhumaan, tuntuu että tätä tarinaa ei tulla ikinä kuulemaan kokonaan. Niin paljon siihen sisältyy, häpeää, pilkkaa ja tabuja.

Dokkari piti todella hyvin otteessaan, ja vanhat amerikkalaisten kuvaamat filminpätkät luhistuvasta saksasta täydentävät tarinaa. Haastattelut etenevät kertojan tahtiin, ja Suutari kunnioittaa tarinan kerronnan vaikeutta.

Tähdet: ****/5

Precious

2010-12-06T13:18:00.002+02:00

Precious; Based On The Novel 'Push' By Sapphire
(Usa 2009)
Lajityyppi: Draama
Ohjaus: Lee Daniels
Pääosissa: Gabourey Sidibe, Mo'Nique, Paula Patton, Sherri Shepherd, Lenny Kravitz, Mariah Carey
Ensi-ilta Suomessa: 5.3.2010
Kesto: 1h 52 min
Ikäraja: K 15

Katsoin tämän silloin vapaapäivänäni, leffa on ollut listallani jo alkuvuodesta. Niin rankka stoori etten oikeastaan osannut katsoa elokuvaa elokuvana. Vain tarinana. Mo'Nique äitinä oli niin karmiva, että varmastikin ansaitusti voitti parhaan naissivuosan esittäjän Oscarin tänä vuonna. Muutenkin Precious on voittanut paljon eri palkintoja.

Tätä elokuvaa katsoessa tulee paha olo, ja itku silmään. Silti, onneksi, elokuvassa on hitunen toivoakin.
Päähenkilö, 16-vuotias, ylipainoinen, toista kertaa raskaana oleva tyttö on joutunut kaikenlaisen vanhempiensa tekemän väkivallan uhriksi; psykopaattisen, henkisen, fyysisen ja seksuaalisen; isä on raiskannut tytön usein aivan pienestä lapsesta saakka ja tytön oma isä on hänen lapsiensa isä. Äiti kostaa oman katkeruutensa tytölle väkivallalla, alistamalla ja pakottamalla tytön syömään jne . . Tyttö saa säälistä "hyviä" numeroita koulussa vaikkei osaa edes lukea. Vain unelmat, unimaailma, mielikuvitus ja näihin liittyvä virtuaalielämä pitää tytön raiteillaan. Rehtori saa tytön uuteen vaihtoehtoiseen kouluun, josta alkaa uusi elämä, hän oppii lukemaan ja kirjoittamaan, mutta samalla tyttö joutuu kohtaamaan ja läpikäymään elämäänsä. Nämä kuvataan elokuvassa hyvin, ja päähenkilö pystyy eläytymään hyvin. Tyttö saa uusia aikuismalleja, ja pääsee jaloilleen.

Tällaisia elokuvia tarvitaan, mutta tämä tarina oli kaikessa karmeudessaan niin karmea, että jäin miettimään voiko tämä olla edes totta (jostakin minulle on jäänyt mielikuva tositarina). Muistan kun jossakin jutuissa leffaan arvosteltiin liiasta "sosiaalipornosta"... Voiko ihminen olla niin kauhea hirviö? Mutta kohtaako tällaiset elokuvat ne, joiden olisi hyvä nähdä nämä?

Toisaalta tämä elokuva on hyvä muistutus elämän raadollisuudesta, ja että elokuvia tulee tehdä monista eri aiheista. Välillä on tuntunutkin että erityisesti Yhdysvaltalaisesta elkuvasta on hävinnyt sosiaalinen ja poliittinen ote. Tässä sitä ainakin riitti.

Tähdet: ****/5

Kiitollisuus

2010-12-02T21:58:00.003+02:00

Yhdessä "joulukalenterissa" oli seuraava tehtävä 1. luukun kohdalla:
"Ennen kuin menet illalla nukkumaan, kirjoita ylös viisi asiaa, joista olet ollut kiitollinen tänään. Jatka kirjoitusrituaalia muutaman viikon ajan, niin onnellisuutesi lisääntyy."

Ok.

* Kuuntelin tänään Beatles'in Revolver -remasteroitua levyä, jonka sain synttärilahjaksi. Ihanaa musaa.
* Menin tapaamaan äitiäni tänään, aivan ex tempore. Oli mukava jutella.
* Tyttären viime vuoden luistimet menee edelleen. Hän oli luistelemassa.
* Viinilasi kädessä juuri nyt. Aika rauhallinen fiilis. Varmaankin koska... ->
* Huomenna perjantaina on vapaapäivä. Se on omistettu parisuhteelle, eli lähdemme kahdestaan pienelle kaupunkilomalle. Poriin.

Vapaapäivä

2010-11-29T14:53:00.011+02:00

Minulla oli/on tänään vapaapäivä.
Olin suunnitellut tekeväni vaikka mitä. Miten voi olla mahdollista, että aika lentää kuin siivillä vapaapäivänä?
Vaikka heräsin kuten työaamuna. Saatuani perheen kunnialla töihin ja kouluun, katsoin yhden keskeneräisen leffan loppuun, ja aloitin toista listaltani.

Mieheni vei minut syömään - extempore ihanaa- , ja ehdin samalla keikalla ja kyydillä palauttamaan ja vaihtamaan eilen lapsille ostamiani vaatteita; onneksi ei tarvinnut palauttaa pojan talvitakkia eikä tyttären talvihousuja.. Näillä pakkasilla isossa kauppakeskuksessa oli eilen ryysis ja talvivaatteet suorastaan revittiin käsistä, joten olen iloinen, että heillä on kunnon tamineet. Hiukan sain tänään siinä samaisessa kauppakeskuksessa toimitettua tontun virkaa. Ja ostettua uuden uimapuvun! (huutomerkki siksi, että uimapuvun ostaminen on h a n k a l a a ja eka sovittamani uikkari oli todella jees!)

Tulin kotiin, ja katsoin leffaan loppuun. Lapset tulivat koulusta, olin luvannut tehdä ruokaa. (Ja koko ajan aika ajoi minua takaa, tiedäthän tuon tunteen; herätyskello krokotiilin mahassa).

Sitten...

Tytär teki ahkerasti läksyjään. Sitten hän ilmoitti, että projektin materiaali oli jäänyt kouluun. Palautuspäivä torstaina.

Lähdin koululle.
Soitin luokasta ja varmistin ettei muuta puutu.
Ei.
Tulin kotiin.
Ajattelin levätä hiukan.
"Äiti auta matikanläksyissä." Okei.
Yritin levätä.
"Äiti, mä oon tosi pahoillani, mutta ne projektin yhet toiset tekstit jäi kouluun." (Kirosin mielessäni, mutta tiesin ettei olisi mitään järkeä lähettää tytärtä -15 asteen pakkaseen, kun hänellä on täysi työ selvitä maanantain läksyistään.)
Lähdin kouluun.
Kuin ihmeen kaupalla pääsin vielä sisään.
Soitin luokasta kysyäkseni puuttuuko muuta (en oikein älyä miksi soitin, koska tuntia aikaisemmin olin tehnyt samoin, ja saanut väärän vastauksen).
Kukaan ei vastannut. (En enää kiehunut, mutta porisin.)
Lähdin kotiin.
Oli pirtsakka pakkanen, päivä tummumassa. Kaunista.
Oikeastaan rupesi naurattamaan.
Tulin kotiin.
Höpöttelin tytön kanssa (poika oli tässä välissä jo lähtenyt kaverille ja treeneihin).
Soitin pari puhelua. (Tytär teki edelleen niitä läksyjään, ja projektia.)
Sitten tytär kertoi, että uusi untuvatakki oli "vähän mennyt rikki" ulkoleikeissä. Vahingossa.
Katsoin kelloa. Krokotiili.
Baletin avoimien ilta alkaisi kohta, tytär lähtisi 20 min päästä. Paniikki meinasi tarttua tyttäreen, ja sanoin hänelle:
"älä päästä sitä krokotiiliä lähelle, sä voitat sen". Hän ymmärtää, Peter Pan fani kun on.
Kaivoin ompelutarvikkeet.
Kuin Ruusunen ikään, tökkäsin neulan pari kertaa sormeeni, mutta onnistuin.
Tytär lähti.
Minä jäin.
Istuin.
Mietin tätä vapaapäivää.
Ok. Näillä mennään.
Elämää ei pidä ottaa liian vakavasti.
Lähdin balettitunnille katsomaan.
Baletin jälkeen kävin kaupassa.
Tässä ollaan.
Kohta taas mennään.

1. adventin perinteet

2010-11-29T14:48:00.002+02:00

Perinteisesti 1. adventtiin kuuluu pipareiden leipominen. Tuloksena mm. meksikolainen hevonen. Ja isille Ässä-pipareita.

Pikkujoulu

2010-11-26T23:25:00.002+02:00

Olen joulunodotus-ihminen.

Tykkään ilosta, jonka joulun odotus tuo. Tiedän tosin, että joillekin se on kamalinta piinaa, mutta mutta minä nautin siitä. En stressaa, en juokse, vaan nautin. Olen. Poltan kynttilöitä. Kaivoin tänään joululevyt esille.

Tänään on Suomen virallinen pikkujoulu. Olen kotona. Perhe oli alkuillan kotona; söimme talviherkkuamme mätiä. Joimme ekat glögit, ja seurana oli Aura-piparit.

Ulkona on kova pakkanen, lähes -20 astetta. Voimalaitos puuskuttaa.

Ajatus juoksee, mutta olen ihan suhteellisen levollinen

2010-11-25T20:52:00.005+02:00

Viikko on hurahtanut, kuten koko syksy, tai vuosi, tai...

Tällä viikolla on ollut taas haasteita tyttären kanssa - juuri kun ajattelin, että nytpäs pääsee lepäämään laakereillaan, kun pojan teini-meininki hellitti sellaiset 110%. Niinpä! Niin ei varmaan kannattaisi ajatella. Poika on suorastaan muuttunut lähestulkoon suloiseksi pikkulapseksi, joka puhuu, vitsailee, ja ottaa jopa osan sanomisista vakavasti.

Tytöllä taas lähti lapasesta varhaisteini-meininki niin, että ennen kuin menetin lopullisesti hermoni otin aikalisän, ja pyysin apua mieheltäni. Sitten saimme asioita puhutuksi ja otin kellokallea ja kaiken maailman velvollisuuksia niskasta ja varasin minulle ja tyttärelle aikaa; leipomiseen, pelaamiseen, uimiseen jne. Tällä hetkellä tuntuu, että se kannatti. Olen suhteellisen levollisin mielin. (Toim huom. "Mitä juuri kirjoitit tuolla tavalla ajattelemisesta tuolla ylhäällä?" Hehe!) Silti päätin, että otan taas tarkasteluun tuon oikealla palkissa olevan Jari Sinkkosen kirjan. Siitä saa hyvää perspektiiviä ja käytännön vinkkejä tähän teinimaailmaan.

Luin metrossa lehdessä hyvän kolummin (25.11. metro; linkkaan sen tänne myöhemmin jos löydän sähköisesti) tänään liittyen tähän niin hienoon koulusysteemiimme (hoh-hoijaa!). Tiedän, että asiaan pitäisi tutustua tarkemmin, mutta jostain ohimennen luin, että Henna Virkkusen työryhmä olisi ollut lisäämässä tunteja niihin kaipaamiini aineisiin... Tietenkin samaan hengenvetoon joku toinen puoli oli sitten tyrmännyt ajatuksen ihan hulluksi, matikkaa sen pitää olla (hoh-hoijaa vol 2). Täytyy tutustua tähän aiheeseen lisää. Mutta tuossa metrolehden kolumnissa annettiin vinkki, että ns ongelmanuoret tulisi ottaa mukaan opetussuunnitelmien tekoon; siis ne jotka eivät jaksa istua 45 min paikoillaan, joita yritetään kahlita tällä meidän koulusysteemillä siinä onnistumatta, kun tämä nykyinen systeemi ei oikein tue tälläistä toiminnallista ja impulssiherkkää lasta. Ja kun opetussunnitelman tekevät nuo, jotka ovat kiltisti jaksaneet istua peruskoulun, lukion, yliopiston jne. Ja tuoneet opettajalle omenan.

Olen kova keräämään lippulappuja, sitaatteja, voimakuvia jne, joista saan voimaa vaikeiden tilanteiden yli. Töihin kirjoitin ihan oman lapun, mutta seuraava kolahti ja siitä yritän ammentaa kaiken arjen keskellä:

ÄLÄ OTA VAKAVASTI. Ainakaan itseäsi. Jonkin oman omituisuuden miettiminen auttaa tässä.
TULE ULOS HÄKISTÄ. Kolisuta ainakin laitoja. Tee jotakin suunnittelematonta joka päivä, niin yllätät itsesi ja muut.
OLE UTELIAS. Tutkimusmatkailijalla ei ole ikäviä velvollisuuksia, eikä elämä ole vain ongelmien ratkomista.
HAISTELE RUUSUJA. Tartu hauskaa hetkeen, kun se sattuu kohdalle. Älä aina mieti huomista.
OLE HYÖDYTÖN. Osaatko enää vain olla? Älä ohjelmoi vapaa-aikaasi täyteen.

Huomenna alkaa viikonloppu. Täällä on talvi. Taidan vähän tonttuilla viikonloppuna (ihanaa, tytär on vielä siinä iässä, että Tontun joulukalenteri kelpaa!). 1. adventtina tehdään pipareita ja huomenna virallisena pikkujouluna syödään ihan vaan kotona katkarapuja ja mätiä.

Peace & Love

Carelia 20.11.2010

2010-11-22T21:27:00.004+02:00

Täytin 40 vuotta

2010-11-22T20:26:00.007+02:00

Täytin lauantaina 40 vuotta. Mietin, että järjestänkö juhlia; oikeastaan syynä miettimiseen oli se, etten osaa oikein olla ns keskipisteenä. Juhlat ovat ihania ja juhliminen kivaa, ja tykkään älyttömästi häärätä juhlissa siinä sivussa, ja tsekata että kaikilla on kaikki hyvin.

Päädyin sitten sellaiseen ratkaisuun, että pidin ensin pienen vastaanoton, jossa oli kuohuvaa ja pientä syötävää (mätivoileipiä, kylmäsavulohileipiä ja cocktail-tikkuja), ja juhlatunnelmissa siirryimme Careliaan syömään. Illan listaan olin valinnut Carelian listalta suosikkejani huomioiden kuitenkin ystäväni myös.

Ilta kului rattoisasti ruoasta, viinistä ja seurasta nauttien; olin askarrellut kaikille pöytäkortin, jossa oli valokuvia vieraasta (ja ehkäpä minusta ja hänestä) vuosien varrelta ja kysymyksiä tai juttuja kerrottavaksi. Tämä osoittautui ainakin minusta todella kivaksi jutuksi, ja nauroimme valtavasti. Hauskoja tarinoita riitti moneksi tunniksi! Vielä jaksoimme Coronaan jatkoille...

Ikä tuntuu hyvältä. Nauroin tänään, kun havahduin peilin eteen; syvät uurteet olivat silmieni alla. Ei kai se näin nopeasti ala! :-) Todennäköisesti viikonlopun juhlinta oli uurteiden päälimmäinen syy, ja päätin suunnistaa heti tänään uima-altaalle. Viime viikkoina en ole päässyt, ehtinyt whatever kuntoilemaan, se täytyy korjata. Siitä saa niin paljon energiaa. Näin tänään ChiBall opettajani, ja hän houkutteli minut jooga-tunnille....

Sain ihania kortteja, kauniita sanoja, ihania lahjoja:

Vanhempani muistivat valokuvalla vuodelta 1972, jossa ahmin valkoista spaghettia. Ei ihme, että rakastan italialaista ruokaa :-). Olen ns pudonnut spaghetti-kattilaan lapsena. Heiltä lisäksi Mutsi ja mä - kirja stadista, uusi pipo, sukat, spaghettia! ja namia
Jamien kotona perheeltäni
Aivan upean Swarovskin violetin korun siskoni perheeltä
Ranskalaisen keittiön salaisuudet (muistatteko..)
lottorivin (en ole vielä tarkistanut)
Remasteroituja Beatlesin levyjä
Toisenkin korun
Shampanjaa
Punaviiniä
Intialaisen päähieronnan
Punaisen mariskoolin tyäkavereilta
Afrikkalaisen paperikorun, tyttären tekemä

Lahjat eivät tietenkään ole pääasia, mutta miten ihania ihmiset ovatkaan! - niin osuvia lahjoja minulle :-) ♥

Talviuninen

2010-11-19T22:32:00.002+02:00

‎"Halutaan vuokrata. Siisti luola, miel. pohjoisrinteestä.
nim. Talviuninen"

© Reetta Isotupa-Siltanen

Haluan vain muistuttaa, että metsiemme viisas elukka on vetäytynyt talviunille. Ottakaahan porukat lungisti marraskuussa, aina ei tarvii hötkyillä. Vetäkää vaikka tirsat tai nokoset.

Peace & Love ♥

Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1

2010-11-18T10:26:00.005+02:00

Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1

(Harry Potter and the Deathly Hallows, Part 1)
Ohjaaja: David Yates
Pääosissa: Daniel Radcliffe, Emma Watson, Rupert Grint
Laji: Fantasia, Lapset ja nuoret
Kesto: 150
Ikäraja: K-11

Tytär piti ehdottomasti viedä HP 7:n ensi-iltaan.

Viime viikolla ei enää saanut lippuja Tennariin, joten valitsin "tappolistalla" olevan Bristolin. Nuorena Bristol oli se paras leffateatteri, ja nyt sen toiminta lopetetaan kannattomana vuoden 2010 loppuun mennessä :-( No ympäriltä kuului kyllä ihmeellistä muminaa, ja tytärkin ihmetteli salin rakennetta jne. Mutta minä muistan monet leffat sieltä ja miten esikoista odottaessani kaduin, että olin valinnut paikan parvekkeen keskeltä sukellusvene-leffassa Purppuravyöhyke, ja Dolby Surround jylläsi...

No asiaan. Ensin täytyy paljastaa seuraava; olen lukenut sarjan kolme ekaa osaa, pidin valtavasti ekasta Viisasten kivestä ja kolmannesta Azkabanin vangista. Liekehtivää pikaria en jaksanut enää lukea. Leffojen suhteen vähän vastaavaa; muistan kolme ekaa erittäin hyvin ja parhaat ovat ehdottomasti nuo mainitsemani 1 & 3. Seuraavat leffat olen katsonut, jotkut vielä moneen kertaan, mutta ne eivät ole minuun kolahtaneet. Osaan olen nukahtanut. Odotukset tämän leffan osalta eivät olleet siis korkealla. Ajattelin, että miten jaksan 2,5 tuntia...

No, tämäpä teki poikkeuksen kolmeen edelliseen. Kerronta oli hidastempoisempaa kuin aiemmin, mikä sopi minulle oikein hyvin. Näyttelijätkin joutuivat oikein näyttelemään - nuoriin ihaniin päänäyttelijöihin sai otetta. Muutenkin elokuvasta paistaa läpi päänäyttelijöiden läheisyys, ja se että he ovat kasvaneet näiden leffojen aikana nuoriksi aikuisiksi - se on mieletön voimavara, ja lottovoitto HP-sarjan elokuville! Kuvaus ja visuaaliset puitteet olivat loistavia. Huumoriakin oli, vähän romantiikkaa ja action -puolikin oli sykähdyttävää. Aika kului kuin siivillä, ja olisin katsonut toisen mokoman perään! Silti 1. osan leikkauspiste tuli juuri oikeaan hetkeen.

Onneksi minulla oli asiantunteva seuralainen mukana, joka osasi kertoa minulle hiukan yksityiskohtia välillä kun en muistanutkaan kaikkia (kyllä, puhuimme ihan hiljaa aivan käytävän viereisillä paikoilla). Tämä asiantuntija selvensi minulle kuinka paljon oli kirjasta leikattu pois; draamaa olisi pitänyt kuulemma olla enemmän. Mutta minulle oikein hyvä pläjäys! Tuli sellainen olo, että Harry Potter on ihan rautaa, taas!

Tähdet: vahva 3,5, oikeastaan 4 / 5

Hesarin arvostelu

Carelia vol 2

2010-11-16T21:31:00.003+02:00

Olen ihastunut Ravintola Careliaan, sen miljööseen ja ruokaan. Piste.

Tässä miljöötä ja tunnelmaa, kun odotettiin pöytää baarin puolella:

Suomalaista(!!) ilmakuivattua kinkkua - siis lähiruokaa! Minun alkupalani, kun tytär ja mies menivät aika perinteisellä linjalla; tartar-pihvejä ja entrecote'ta (josta minulla ei vielä ole kuvaa! Täytyy korjata tilanne!); siis

Landekinkkua ja sellerisalaattia 11,50

Ja pääruoaksi otin keittiömestarin Sami Tallbergin erikoisuuksiin ja villiyrtteillä maustettuihin ruokiin kuuluvan

Douglaskuusella maustettuja sinisimpukoita 29,50

Kinkku oli hyvää, sellerisalaatti ihanaa ja sinisimpukat hyvinkin erilaisia kuin yleensä. Kuusen makuun pääsi kun oli syönyt noin kymmenen.

Ihana!

Slow Food'a Teatterin Grillissä

2010-11-16T21:16:00.003+02:00

Ravintola Teatteri ei ole minulle tuttu. Olinkin yllättynyt kun mieheni soitti minulle kesken työpäivän ("kesken" kuulostaa keskeyttämiseltä, mutta se oli ihanaa!), ja ehdotti slow flood'a Teatterissa, se oli siellä sesonki-ruokana.

Lista oli kertakaikkisen ihana kaikkine häränhäntineen jne. Viikolla alkuillasta ravintolassa oli tyhjää, ja palvelu oli hyvää. Viinikin maistui. Ossobucconi oli hyvinkin erilaista kuin itse tekemäni tai Milanossa syömäni, mutta maukasta (tosin liikaa valkosipulia!), karitsa oli hyvin mureaa.

Minun alkupalani (oli tosin normi-listalta)

Tryffelillä maustettua maa-artisokkakeittoa ja paistettua kampasimpukkaa 13,20

Mieheni alkupala:

Häränhäntää

Minun pääruokani:

Ahvenanmaan karitsan ossobuccoa ja parmesaanirisottoa...23,90

Ja miehelle:

Siansorkkaa ja paksua rapeaksi paistettua sian kylkisiivua

Tälläistä lisää Suomeen!

Farang

2010-11-16T20:34:00.003+02:00

Farang on noussut lyhyehkössä ajassa Hgin yhdeksi trendiravintolaksi. He lupaavat uniikkeja Kaakkois-Aasialaisia makuja ja elämyksiä. Ystäväni oli kovinkin tietoinen Kaakkois-Aasialaisesta ruoasta, minulle se oli vieraampaa eli olin aivan avoimin mielin. Ravintolan ideologiaan kuuluu seurueen yhteiset annokset, joista sitten maistellaan koko pöydän kesken.

Olimme paikalla heti alkuillasta, saimme ihme ja kumma pöydän (vaikka ravintola oli lähes tyhjä kun ilmestyimme paikalle), ja tunnin päästä paikka kuhisi porukkaa. Palvelu on asiantuntevaa ja ranskalainen hedelmäinen viini sopi kuin ällistyttävän hyvin tulisiin ja eksoottisiin makuihin.

Avasimme aluksi makuaistejamme:

Betel-lehteä ja savustettua taimenta, paahdettua pähkinää ja taimenenmätiä 3,50 €

Betel-lehteä ja tempehiä, pähkinää, rapeaa riisiä, idätettyjä soijapapuja 3,50 €

Ja jaoimme seuraavat annokset riisin kera:

GRILLATTUA THAIMUNAKOISOA ja paahdettuja tuoreita sieniä, paahdettua sipulia 17€

VIHREÄÄ CURRYA, MINIMAISSIA, TOFUA, thaibasilikaa, kookoskermaa 24€

Taidehallin miljöö on oikein ihastuttava ja kuten sanottu palvelu pelasi. Muutamia juttuja jäin miettimään; molemmat jaettavat annokset tulivat yhtä aikaa ja pääruokalautasia oli vain yksi. Ruokaa oli reilusti ja se ehti hieman jäähtymään. Odotin alkupaljon jälkeen visuaalista pommia, mutta sitä ei kyllä tullut. Maku on aika voimakas ja kyllä siitä niitä erikoisia intensiivisiä makuja löytyi. Hintaluokka oli minusta yllättävän kallis kokonaisuuteen nähden. En ehkä osaa arvioida Aasialaista ruokaa....

Silti suosittelen.

Kävin nukkumassa

2010-11-08T20:20:00.003+02:00

Katso miten levollinen luonto on.

Vaikka kelloa muutettiin normiaikaan, nukuttaa. Voisin nukkua, nukkua... Sinänsä minua ei haittaa pimeys, osaksi pidän siitä hyvinkin paljon, kuten tänään kun mentiin pakkasen puolelle ja taivas oli syvän sininen. Poltan kynttilöitä, voi hyvillä mielin olla vain kotosalla.

En ymmärrä valolamppujen yms toitotuksesta. Normaaliin luonnon rytmiin kuuluu, että marraskuussa pitääkin ottaa vähän rennommin. Miksi ei saisi väsyttää? (No oikeasti tiedämme syyn; ettei tämä hemme**n talousmahti vain tipahtaisi raiteiltaan, ettei vain mikään tehokkuusmittari nytkähtäisi väärään suuntaan. Ja kyllä, ruoskimme itseämme lisää.*
* toim.huom)

Viikonloppuna tuli mieleeni karhun talviunet. Tuo mahtava metsiemme kuningas (& kuningatar!). Mitäs se tuumaa marraskuussa?
- Taidanpa mennä pötkölleni. Kunhan olen ensin kunnolla täyttänyt massuni.

Minä lähden nukkumaan mökille. Rakastan asua kaupungissa, ja jos minulla olisi enemmän vapaa-aikaa (ja en nyt suinkaan valita sen vähyyttä, totesin vain) kävisin marraskuussakin pimeissä alkutalven riennoissa. Kohta jouluvalot välkkyvät ja kaupungissa on elämää! Mutta mökillä on ihana lököillä, ottaa tirsat, vetää nokoset, nukkua pitkään, mennä ajoissa nukkumaan.

Tällä kertaa olimme mökillä vain kuopus mukanamme ja totesimme jälleen kerran miten arvokasta se on meille ja lapselle olla välillä kolmistaan. Viimeksi oli esikoinen mukanamme, joten aika tasan nämä reissut menee.

Tulee meinaan niitten unien välissä tehtyä asioita yhdessä, juteltua jne. Ja lapsikin saa ottaa ihan rennosti, tehdä omia juttujaan tai olla omalla tavallaan tekemättä mitään.

Marraskuu. Ja minusta näkee sen. ♥

Kollaasi

2010-11-08T19:41:00.002+02:00

Elämän helminauhaa arjen kollaasina keittiössä

Mustavalkomaanantain 47# haaste on Kollaasi. Olen kollaasien suuri ystävä, mutta luonteeltani en pysty tekemään selkeitä, symmetrisiä kollaaseja, sellaisia yhdeksän esineen asetelmia. Ei onnistu, no way. Pää on täynnä tavaraa, toteutettavia ideoita, suuria haaveita.

11 vuotiaan tytön tavarat

2010-11-05T13:14:00.003+02:00

Tuo kasa odotti minua, kun teimme mökille lähtöä. Meidän 11-vuotiaan tyttären tavarat. Minusta näky oli kertakaikkisen ihana.

Vaatteita ja mummin kutomat lapaset
vauvasta saakka olleet unilelut (joista tuo raita-tyttö kaivettiin esiin uudelleen jokunen kuukausi sitten)
Hello Kitty, jonka ostin ehkäpä kuukausi sitten kun tajusin, että kohta en saa enää ostaa lapsilleni leluja!
Tytär osti synttärirahoillaan tuon pienen kissan. Hän haluaisi kovasti lemmikkiä, mutta se ei ole missään nimessä mahdollista. Pehmolelut ovat sitten korvaavia sellaisia.
Tähtien look- luonnos lehtiö, johon voi suunnitella ja luoda upeita luomuksia "paperinukeille". Kuuluu samaan sarjaan kuin Hello Kitty - ostin, kun kohta ei enää saa ostaa leluja!
Jokaisen lapsen toivekirja joulun alla; leluluettelo; tämä viimeisin on varmaan jo kolmas tai neljäs, joka on pudonnut postiluukusta.
Paperia, kyniä
Nintendo koirapeli (virtuaali-lemmikit)
Oma kudin; lapinlapaset meneillään
Fyssan ja enkun kirjat (kasa, jonka päällä on Twilight julisteella päällystetty vihko)

Tämä(kin) ikä on aika ihana - ollaan vielä ihan lapsia (ja halutaankin olla!) ja sitten toisaalta tiedostetaan, että kohta ollaan murrosiässä (mikä vähän pelottaa), ja välillä sen käytöksestä huomaakin! * toim huom!

Alla mummin, eli äitini tekemä ihana Pöllö. Aivan kertakaikkisen suloinen!

Bloginpitäjä lähtee nukkumaan, eli rentoutumaan mökille. Peace & Love!

Ystävyyskapula

2010-11-05T09:14:00.005+02:00

Ylva haastoi minut muistelemaan lapsuuttani. Muistan tehneen vastaavan aikaisemminkin, tosin se oli hieman erilainen. Lapsuutta on hauska muistella, joten tartun haasteeseen.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen: "Mikä sinusta tulee isona?"
Pitkään haavena oli oopperalaulajan tai ballerinan ura. Sisänsä jännää, koska en harrastanut balettia eikä minulla ollut lauluääntä. Ihailin suuresti näiden taiteenlajien yliampuvaa oteta. Muistan kun teininä sitten piti käydä ammattivalinnanohjaalla ja hän kysyi:
- Mitkä olivat lapsuuden haaveitasi ammatin suhteen?
Tylysti vastasin:
- Oopperalaulaja tai ballerina, mutta hei, ei noi nyt oo oikeesti mitään vaihtoehtoja!
- Kaikkihan on mahdollista, älä luovuta, tyyppi vastasi.
No tosta jutusta tuli aika legenda, josta kuulen välillä vieläkin ystäviltäni.

Tuohon edelliseen sakkiin kuului myös haave olla näyttelijä (erityisesti elokuva-näyttelijä). Sitten oli ajatus; sihteeri. Tykkäsin näpertää papereiden, mekaanisen kirjoituskoneen ja kynien kanssa, järjestellä asioita, papereita jne. (Järjestyksen ylläpitoon ei kuulunut huoneen ylläpito, saati huoneen siivous.) No, ei nyt niin kaukaa haettua.

Laajennan lapsuuden nyt myös teini-ikään:
* Galleria-Ravintola-Baarin pitäjä
* Paperikauppias.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareita?
Asterix & Obelix ja Tenavat! Edelleen suosikkeja.

3. Lempileikkejäsi?
Ulkoleikit; kirkonrotta, hyppis, twist, pallonheitto (10 eri juttuu). Sisällä barbit, nuket ja erityisesti kampausten vääntäminen näille.
Roolileikit siskon ja serkkujen kanssa. Valvomiskilpailut (neljä tais olla enkka).

Mökillä leikittiin siskon kanssa naurattamista. Toinen istui varaston ja puun välissä olevassa keinussa ja sai siis keinua. Toisen piti naurattaa keinujaa. Jos keinujaa rupes naurattaa, niin naurattaja sai keinumisvuoron. (Huh rupes melkein naurattaa mun yks bravuuri, joka tepsi aina:-)

4. Parhaat synttärisi ja miksi?
Huh, nyt ei kyllä muistu mieleeni miten näitä juhlittiin meillä... Täytyypä selvittää. Muistan kyllä oikein hyvin 15-vee synttärini.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
En ollut kovin urheilullinen.
Jazz-tanssia aloin harrastamaan ehkä 12 vuotiaana (?). Siitä tykkäsin todella paljon, ja sitä harrastin vuosia. En ollut kovinkaan hyvä siinä, saati että minulla olisi ollut tanssija kroppa, mutta se oli ihanaa! Minusta on erityisen mukavaa löytää tanssi nyt aikuisiällä uudestaan (tosin en ole siinä kovinkaan hyvä, saati että minulla NYT olisi tanssijan kroppa. Ikää on sen verran, että voi vetää melkein mitä vaan!)

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?
One and only: The Beatles

7. Paras joululahjasi/ muu lahjasi, jonka olet saanut?

Äiti toi Tukholmasta ihanan mollamaijan. Se on ollut myös tyttären leikeissä, kuten molemmat nukkeni; blondi Katja ja brunette Riikka.
Isä toi Saksan reissultaan keltaisen Sony walkmanin, johon laitettiin siis C-kasetti sisään. Lontoosta sain Beatles'in punaisen ja sinisen - kokoelma levyt.
Hämärästi muistan ihan ihan lapsuudesta joulun, kun asuimme ulkomailla. Olin päiväunilla ja minut herätettiin avaamaan lahjoja. Niitä olikin sitten syli täysi. Tätä muisteloa avittaa valokuva kyseistä hetkestä.
Teininä pääsin kerran jouluksi serkkuni perheen kanssa Tenerifalle (eka ja ainoa kerta siellä). Minulle ilmoitettiin, että mitään muuta lahjaa et saa. Olin että fine, ok (jihhuu, pääsisin matkalla!!!). Kun sitten tulin joulun jälkeen kotiin, minulla olikin taas kasa lahjoja odottamassa. Äitini totesi vain ettei sitten raaskinutkaan olla hankkimatta niitä :-)

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Arkeologi. Tai historioitsija. Historia oli lempiaine koulussa.

***

Silleen varovasti haastan seuraavat, koska olisi hauska kuulla teidän tarinat. Kuitenkin ymmärrän, jos tämä ei tunnu nyt sopivalta ajankohdalta tms. You know!

Paula

Tilkkutasku

Sooloilija (vaikka tiedänkin että hänen bloginsa keskittyy pääsääntöisesti elokuvien ihanuuteen)

Lisäksi tämän haasteen voi ottaa kuka vain vastaan! Olisi kiva, jos vielä linkität sen jotenkin minulle. Tänks.

Robin Hood

2010-11-01T19:40:00.004+02:00

Olenhan paljastanut, että olen aika armoton Russell Crowe- fani ja että Gladiator (★★★★★)on yksi lempi-elokuvistani? En ole tainnut koskaan siitä täällä kirjoittaa, mutta kuuluu niihin harvinaisiin toiminta-pläjäyksiin, joista tykkään. Yhdessä hyvien mafia-leffojen kanssa. Yksi syy on varmaan rakkaus Roomaan ja historiaan...

Joten seuraava kuului siis listalleni.

Robin Hood

Ohjaaja: Ridley Scott
Pääosissa: Russell Crowe, Cate Blanchett, Mark Strong, Vanessa Redgrave
Laji: Draama, Toiminta
Kesto: 142
Ikäraja: K-13

Pidän Ridley Scottin tyylistä esittää vanhan ajan taistelukohtauksia. Lisäksi joko hän tai joku hänen tiimistään on aivan loisava käyttämään valaistusta, vastavaloa jne elokuvassa. Kuvaus on loistavaa. Russell Crowe loistaa hänen ohjauksessaan, se ollaan monta kertaa todettu.

Pidin historiallisesta otteesta, ihmisten ja ajan kuvauksesta. Elokuva piti myös otteessaan, siis tämähän ei olekaan SE Robin Hood-stoori vaan jotain ennen sitä.

Silti.

Silti, olisi luullut, että melkein kolmeen tuntiin olisi saanut jotain SIITÄKIN stoorista. Nyt tämä meinaan oli hiukan pitkäveteinen.

Osaltaan tykkäsin Gladiator-elementeistä, toisaalta tuli fiilis että "kai niiden oli pakko uusiokäyttää pilaamansa metsät, ja hyödyntää isot kilpi ja jousi-varastot, ylijääneet tervat ja räjähteet". Mutta pitikö osa repliikeistä olla kopsattu 10 vuotta vanhasta kässäristä?

Silti. Tulen

katsomaan director's cut'in
kaikki bonus matskut (kerroinhan jo että oikein ostin tämän leffan?)
lukemaan Englannin historiaa
ja käymään Towerissa ensi Lontoon matkalla.

Silti. ★★★★★

Hesarin arvostelu

It's Complicated

2010-11-01T19:17:00.003+02:00

It's Complicated
USA 2009
Ohjaaja: Nancy Meyers
Pääosissa: Meryl Streep, Alec Baldwin, Steve Martin
Laji: Komedia, Romantiikka
Kesto: 122
Ikäraja: K-11

Mikä ihmeellinen suomennos - Pientä säätöä? Minusta suomennos ei sopinut tähän elokuvaan ollenkaan niin hyvin kuin kuvaavampi alkuperäinen nimi, koska parisuhteen kiemurat eivät ole aina niin yksinkertaisia.

Mukavaa kun nykyään tehdään elokuvia myös ns. hieman iäkkäämmille näyttelijöille (ja katsojille :-) toim huom). Aikonaan, 80-90 -luvuilla oli juttua ettei elokuvai riittäisi, elokuvat eivät menestyisi, jos niissä näyttelisi iäkkäämpiä. No taisi tämäkin leffan näyttelijät osoittaa moisen väittämän lähinnä huvittavaksi. (Se oli se Hiljaiset sillat- aika jolloin tästä puhuttiin..)

No, olihan tämä ihan katsottava, mutta... Tarina oli kuitenkin vähän liian heppoinen, ja minua ärsytti tyyli, missä asemassa/valossa esitettiin miehen uuden perheen pieni poika, Pedro. Sinänsä leffassa nostettiin hauskasti kliseitä esille. Mutta sorry, Jack Nicholson onnistui paljon hauskemmin paljastamaan peppuaan ihanassa neljän tähden ★★★★★ leffassa "Jotain annettavaa".

No, olin tyytyväinen lopputulokseen (ja ne ketkä ei halua tietää loppua, simmut kiinni!); että homma jäi vähän avoimeksi - se on kato välillä vähän monimutkaista.

★★★★★

Hesarin arvostelu

Kuten huomaa, sain piiiitkästä aikaa ruksattua leffoja pois listaltani. Pitäsi varmaan pitää vapaapäivä, jotta vois vain katella elokuvia.

Vuoristoradassa välillä näinkin

2010-10-29T10:42:00.002+03:00

Kaikkihan sen tietää, että Lintsin vuoristorata on noin maailman ihanin. Ja kun joskus välillä verrataan elämän arkea vuoristorataan, niin silloinhan se tarkoittaa, että välillä on niin ihanaa että!

Tällä viikolla saimme kuulla, että poikamme pääsi piirijoukkuekarsinnassa seuraavalle kierrokselle ja kutsuttiin joukkueensa edustusjengiin. Erityisesti tuo toinen asetettiin silloin kaksi vuotta sitten yhdeksi tavoitteeksi hänen unelmansa eteenpäin viemiseksi. (Ainakaan muuten kirjoitin tästä unelmasta näin.) Paljon hän on töitä tehnytkin. Katson, että minun tehtävä (- kun en juuri monessa asiassa tässä kilpaurheilussa osaa auttaa) on muistuttaa, että hyvä päätös tehtiin! Hienoa!

Tyttären koulunkäynnistä olen joutunut useinkin vuodattamaan. Taisi on kolme vuotta sitten niitä ekoja juttujakin... Välillä ollaan naurettu, ja joskus ihmetelty ja tänä syksynä itkettykin kaikkia koulu- ja erityisesti kaverimaailman raadollisuuksia. Tässä ennen syyslomia opettajan kanssa käytiin keskustelu ja kysyttyämme ne normaalit kysymykset pääsimme myös seuraavaan aiheeseen (no, tämä kuuluu meillä vakiomeininkiin):
- No, miten keskittyminen ja osallistuminen tuntityöskentelyyn; onnistuuko se?
- Kyllä, oikein hyvin, opettaja sanoo. - Kyllähän hän edelleen höpöttää aika paljon...
Johon minä:
- Mutta kotiin päin kaikki on näyttänyt hyvältä. Läksyt tehty, ei huomautuksia koulusta, kokeetkin onnistuneet... Onkos tämä nyt suuri ongelma?
- Ei. Ei!, opettaja hymyssä suin. - Tyttärenne keskittyy oikein hyvin. Lähinnä se on ongelma muille oppilaille. He eivät sitten pysty keskittymään.
Hämmennystä. Katsoimme mieheni kanssa toisiamme. Jompikumpi sai sanan suustaan.

- Siis mutta meidän tyttö pystyy keskittymään ja osallistumaan?

- Kyllä. Hänellä on sellainen taito, että pystyy kuuntelemaan ja keskittymään aiheeseen, osallistumaan tuntityöskentelyyn sekä keskustelemaan vieruskaverille. Mutta se ei ole hyväksi muille...

Keskeytimme lauseen yhdestä suusta:

- Mutta tämähän on hyvä uutinen ja edistystä! Aina ennen höpöttäminen on mennyt edelle ja keskittymisessä on ollut vaikeuksia.

- Niin, mutta ei se ole hyväksi niille vierustovereille..., opettaja yritti jatkaa.

- Joo - joo, me ymmärrämme, mutta meidän silmissä tätä on suuri kehitysaskel tyttärelle. Todella upeeta, hymyilimme.

Olemme siis varmaan vähän outoja, mutta emme osanneet ottaa tätä muulla tavalla. Tunnemme tyttäremme.

Aikoinaan pojan opettaja kehui häntä erikoisesta taidosta; hän pystyi kuuntelemaan ja keskittymään tuntiin, vastaamaan esitettyihin kysymyksiin, juttelemaan kaverin kanssa jostain ja tekemään edellisen tunnin läksyjä samaan aikaan...

Kuluneen viikon soittolistaa

2010-10-25T19:42:00.004+03:00

Olen kuluneen viikon aikana lohduttanut, piristänyt ja innostunut itseäni pitkästä aikaan musiikilla. Viikon soittolistaan kuului mm:

Dionne Warwick, Stevie Wonder, Luther Vandross & Whitney Houston: That's What Friends Are For

Tämä biisi ei nyt suoranaisesti ollut soittolistallani, mutta fiilikseltään kuvaa hyvin viikon sisällä tapahtunutta. Löysin hippusen jotain itsestäni, jotain mikä on ollut kadoksissa, jotain mikä tuntuu olevan vaikeaa minulle, ja ystävä auttoi siinä. Yes - that's what friends are for! ♥

Placebo: Bright Lights (aina tää ikuinen biisini, mutta ei voi mitään! Kaiken synkkyydenkin keskellä on hyvä nähdä vähän valoa!) - Peace & Love!
Mika: Grace Kelly (kolahti uudelleen pitkän tauon jälkeen - "I could violet sky" )
The Beatles: In my life (tää on vaan niin hyvä, ja Lennon'in muistelovuosi "there are places I remember all my life..")
David Bowie: Absolute Beginners (rakastan tämänkin miehen ääntä, minä olen sellainen 'ikuinen aloittaja')
The Killers: Change your mind (ihanat sanat! "If the answer is 'No' , can I change your mind?")
Beyonce: Halo

Niin, tämä kuuluu sarjaan enpä olisi ikinä uskonut. Olen ihaillut tämän naisen ääntä ja ilmaisukykyä pitkään. Jokin minussa on sanonut kuitenkin ei, ei sopivaa. Päätin olla siitä piittaamatta, ja olo helpottui. Telkusta on tullut jonkin aikaa ihana tanssi-ohjelma Dance, ja se on avartanut valtavasti lisää oviani tanssin ja musiikin suhteen.

Tämä naisen ääni on niin mieletön ja hän niin lahjakas. Biisi on minusta aivan mahtava. Se on soinnut minulle replaynä sellaiset sata kertaa.

Tunnelmaa 11 v synttäreiltä

2010-10-24T12:01:00.003+03:00

Loman jälkeen koittaa arki, meillä siihen on kuulunut kuopuksen 11-vuotis synttärijuhlintaa. Tytär on kova Twilight fani, niin -yllätys-yllätys- mikäs muu aiheena kuin kauhukekkerit; sitten oli kämppä täynnä vampyyreja, velhoja jne. Minä hääräsin enkelinä.

Tahtoo lomalle, pääsee lomalle!

2010-10-11T20:00:00.007+03:00

Lasten syysloma
+ lomaa lapsille koulusta, ihanaa.
+ koko perheen kahden yön reissu Tallinnaan. Ihanaa!!
+ olemista, shoppailua, balettia, hyvää ruokaa! Jihuu :-)

Samalla se on irtiotto duunista, ihanaa, koska
- huomaan itsessäni piirteitä, joista en tykkää yhtään
? kyynisyys
? toivottomuus
- ei hyvä
- vie ihan liikaa energiaa
- vaatii ehdottomasti toimenpiteitä - järeitä!

Teen listoja
+ ostoksista
+ matkatavaroista
+ ja noista toimenpiteistä

Mietin
- noita työkuvioita ihan liikaa (miksi?)
- tyttären enkunkoetta, joka on ensi viikolla, ja kirjat unohtuivat syysviikoksi kouluun ja totesin siihen vain juuri eilen: "eihän se haittaa lapsi kulta. nyt on syysloma. ja kokeeseen pitkä aika". Mutta kyllä se on ensi viikolla. Enkä haluaisi vaivata sillä enkä millään muuallakaan kouluasialla a.) itseäni b.) tytärtäni.
- meditaation aloittamista, koska hullu puoleni minussa kuvittelee, että muka voisin hiljentyä ja saisin siitä selkeyttä päähäni ja rauhoittuisin.
- juuri nyt kun pesukone pyöri loppuun, että nyt ruksitan yhden listoistani ja lähden kauppaan
- koska oikein opin jotain murehtimisen hyödyttömyydestä?

Hymyilyttää
♥ kun ajattelen tai katson lapsiani ja näen miten ne ovat kasvaneet
♥ vaikka tiedän, toinen menee jo menojaan, enkä voi enää paljoa mitään tehdä
♥ kun lapsissani on niin ihania piirteitä, että jaksan sitä oikein paljon ihmetellä.

Seuraavaksi kauppaan. Ja lomalle.

Peace & Love
♥

Koru

2010-10-11T08:22:00.003+03:00

Mustavalkomaanantain 43. haaste on Koru.

Uusin koruni roikkuu sulassa sovussa muiden korujeni joukossa korupuussani.

Yöpakkasia

2010-10-09T12:46:00.002+03:00

Yöpakkasia, tai ainakin hallaa on ollut Elälä-Suomessakin. Ensi viikolle luvattiin lunta. Lapsille ostettiin tällä viikolla uudet talvitakit. Oma pitää vielä kaipaa jostain uumenista. Tosin, yleensä huhti-toukokuussa en laita talvitamineita kauas, koska ne pakkaset yllättävät niin nopeasti. Untavatakkia pidin jo viime viikonloppuna mökillä.

Korupuu

2010-10-09T12:44:00.004+03:00

Olen pitkään halunnut jonkinlaiset hökötyksen koruilleni. Korujen suhteen en ole niin järjestelmällinen, että jaksaisin laittaa ne käytön jälkeen omaan säilytyspussiin tai - laatikkoon. Aamuisin on niin kiirus, että korut pitää olla nopeasti valittavissa. Pidän myös ajatuksesta, että korut ovat jo itsessään kuin taideteos.

Tässä viimeisimmät hankintani ranteeseen.

Lisää baareja

2010-10-09T11:10:00.006+03:00

Valokuva torstain 179. haaste oli Baari. Niin, matkoilla tulee käytyä ties millaisissa baareissa. Ikiävä kyllä aina ei ole kameraa käden ulottuvilla, tai jos on ei tule otetuksi kuvia baareissa. Ihania ovat ihan tavallisen kansan baarit, joissa löydään vetoa, vaihdetaan kuulumiset jne. Tänä keväänä kävimme Ranskan Brestissä kahdeksan aikaan aamulla kuppilassa, jossa miehet ottivat aamukahvin sijasta mm aamushampanjaa tai aamukirkkaan. Vaihdettiin sitten siinä kuulumisia kun ihmetelivät meidän kööriä - olimme juuri pari tuntia sitten saapuneet junalla Brestiin. Aika asiaa.

Roomassa Testaccion kaupunginosassa on ensinnäkin hyviä ravintoloita, mielenkiintoinen tod näk maailman 1. jätevuori (olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin), ja siellä on myös Bar Mattatoio. Vanhan teurastamon työntekijöiden kantapaikka. Sieltä saa aamun ekat grapat jo klo 6. Sinne ei kannata mennä Valentinon puku päällä, yrittää maksaa kultakortilla tai pyytää erillistä kuittia - eikä muutenkaan kysellä turhia. Joimme täällä aperatiivit ennen ruokailua Checchinossa (joka on sinänsä oman kirjoituksen ansaitseva paikka ... ruokalista ja erityisesti 50.000 pullon (600 lajin) viinikellari, joka on kaiverrettu Monte Testaccion sisään) .

Bar Mattatoio on tuo pieni neliskanttinen talo aukean oikealla reunalla.

Cafe Alt Wien, yksi suosikkikapakoistani Wienissä.

St Malo, Ranskan Bretagnessa tänä keväänä.

Halloween -meininkiä Lontoosta vuoden takaa - löysimme tämän mukavan pubin aivan tavaratalo Libertyn kulmilta Carnaby Streetiltä - oikein mukava alue viettää iltaa.

Ace Cafe

2010-10-09T11:02:00.005+03:00

Valokuvatorstain 179. haaste on Baari. Mikä ihana aihe. Baareja tulee koluttua matkoilla, niissä näkee elettyä elämää, paikallista touhua, niihin saattaa liittyä hauskoja tarinoita tai siellä syntyy hauskoja matkatarinoita. Valitsin tähän haasteeseen Ace Cafen Lontoosta, joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Yksi syy valintaan on tietty kaipuu kaupunkiin.

Mutta en voinut jättää tätä aihetta tähän, koska valinnanvaikeus Baarien suhteen oli niin vaikeaa - piti antaa muillekin mahdollisuus.

Auringon häikäisemät mättäät

2010-10-05T00:06:00.004+03:00

Olin metsässä, sienessä viikonloppuna. Yleensä teen vain normaalin reittini, mutta nyt jokin pakottava voima sain minut kiipeämään läheiselle isolle, jyrkälle kalliolle. Poronpallerojäkälä-mättäät auringonpaisteessa. Levollisuus oli silmiinpistävää. Tunsin kuinka energia virtasi vartalooni, aurinko häikäisi näkymät ja allani nämä harmaat mättäät.

Vietin siellä hetken.

Vaikka yritän mutten lupaa, yritän taas uudestaan. Tein muutamia muutoksia tai oikeastaan päivityksiä, oikeastaan käyttöönotin muutaman vanhan oivallukseni. Katsotaan. Yritän, mutten lupaa.

Kokeilen uutta terapiaa jumeihini. Olin viime torstaina ensimmäisen kerran. Olin pistänyt taas elämäni ranttaliksi :-), ja olin varannut päälle kasvohoidon. Molemmat hoidot tekivät tehvävänsä ja nukahdin kaksi kertaa kasvohoitoon. Olen nukkunut julmetusti. Yöunia ja päiväunia. Torkkunut siellä sun täällä. Ja herännyt omaan kuorsaukseeni, niin syvästi nukahdan hetkessä.

Kävin tanssitunnilla sunnuntaina, voi kun olisi mahdollisuus käydä siellä useammin.

En ole onnistunut yrityksessäni kuten olisin halunnut, mutta jotakin olen taas oivaltanut. Yritän lisää, mutten lupaa...

Eat, Pray, Love - Omaa tietä etsimässä

2010-10-04T22:34:00.004+03:00

Luin kirjan hiirenkorville. Ihanan sykähdyttävä, viihdyttävä, syvällinen ja hauska, lämminhenkinen ja koskettava.
Vaikka välillä teksti olikin hiukan puuduttavaa.

Mm seuraavat sitaatit oli käänetty hiirenkorville. Nämä koskettivat minua. Nämä sitaatit myös kertovat hyvin kirjan elämänkaaren.

Leffaa odottelessa.

Järkevää käyttöä?

Mutta miksi kaikelle täytyy olla järkevää käyttöä? Olin ollut vuosikaudet kuin kunnon sotilas - tehnyt töitä, ollut tuottelias, pitänyt kiinni aikatauluista ja rakkaimmistani, ikenistäni ja luottotiedoistani ja
äänestänyt. Oliko elämän tarkoitus vain hoitaa velvollisuuksia?

Italialaisten silmin anglosaksinen protestantti on tukahdettu.
Hän ei koskaan anna vihalleen valtaa. Ja se tekee heistä vaarallisia, kun he
räjähtävät.
"Villi-ihmisiä".

Elämän nautintojen arvostaminen

Silti väitän, että se mikä on sukupolvesta toiseen auttanut sisilialaisia
säilyttämään omantunnonarvonsa, on auttanut minua löytämään omani uudelleen
-
nimittäin ajatus siitä, että elämän nautintojen arvostaminen voi olla
inhimillisyyden ankkuri.

Kun on saanut elämän lahjaksi, on velvollinen (ja myös inhimillisenä olentona
oikeutettu) etsimään elämästä kaunetta, vaikka miten pientä ja mitätöntä.

Kurinalaisuus

Guruni kehoittaa meitä aina pyrkimään kurinalaisuuteen syödessämme. Hän
kehoittaa meitä syömään kohtuudella ja olemaan ahmimatta epätoivon vimmalla,
jotta emme sammuta kehojemme pyhiä tulia tunkemalla liian paljon ruokaa
ruuansulatuselimistöömme kerralla. ( Olen melko varma ettei guruni ole
koskaan käynyt Napolissa).

Jahtaaminen

Elämä ajaa ihmisen hengiltä, jos sitä jahtaa liikaa. Jossain vaiheessa on pakko
pysähtyä, koska se ei pysähdy. On pakko myöntää ettei sitä saa kiinni. On
päästettävä irti, istuttava aloillaan ja annettava onnen tulla luokseen.

Sanat, sanat, sanat

Se että opettelee hillitsemään puhettaan, on yksi tapa estää itseään
läikyttämästä energioitaan ympäriinsä suun kohdalla olevasta aukosta,
uuvuttaen siten itsensä ja täyttäen maailman seesteisyyden, rauhan ja
autuuden sanoilla, sanoilla, sanoilla...

Tasapaino

Parasta mitä voimme tehdä siis kaiken käsittämättömän ja vaarallisen
keskellä, on harjoitella pysyttelemään sisäisesti tasapainossa - mitä
hyvänsä mielipuolisuuksia ulkomaailmassa sitten sattuukaan.
... on onnellinen vain kun hänen onnistuu pysytellä - mieleltään ja
hengeltään - pystylinjan ja vaakalinjan leikkauspisteessä, täydellisessä
tasapainossa.

Hyvä energia

Kun tekee vakavan naaman, pelottaa pois hyvän energian. Jotta voi meditoida,
tarvitsee vain hymyillä. Hymyillä kasvoillaan, hymyillä mielessään, ja hyvä
energia tulee ja putsaa pois pahan energian. Hymyillä jopa maksassa. Ei ole
kiire, älä yritä liikaa. Jos liian vakava, tekee itsensä sairaaksi. Sinä voit kutsua hyvän energian hymyllä.

Neljä veljeä

Balilla lapsille opetetaan heti kun hän oppii ymmärtämämään puhetta, että
hänellä on neljä veljeä, jotka ovat hänen mukanaan, minne ikinä hän
meneekin, ja hänen veljensä huolehtivat hänestä aina. Veljekset edustavat
neljää hyvettä, joita ihminen tarvitsee elämään turvallisen ja onnellisen
elämän: älykkyyttä, ystävyyttä, voimaa ja (tämä on aivan iahan) runoutta.
Veljien nimet ovat Ango Patih, Maragio Patih, Banus Patih ja Banus Patih
Ragio. Veljilleen saa puhua kuin perjeenjäsenille, sillä: "Se juuri sinun
perhe!"

Onni

Ihmiset tuntuvat yleismaailmallisesti ajattelevan, että onni syntyy
jostakin onnellisesta sattumasta, jostakin sellaisesta, joka ehkä tulee jostakin
ylhäältä aivan kuin kaunis ilma, jos sattuu olemaan riittävän onnekas. Mutta
ei onni niin toimi. Onni on henkilökohtaisen ponnistelun tulosta. Sen vuoksi
on taisteltava ja pantava itsensä likoon. Se vaatii sinnikkyyttä. Kun on
saanut onnesta kiinni, ei pidä jäädä lepäämään laakereillaan, on
ponnisteltava tosissaan uidakseen ikuisesti ylös onnen virtaa ja pysyäkseen
pinnalla. Jollei sitä tee, päästää sisäsyntyisen onnensa käsistään.

Murehtimisen hyödyttömyys

Mitä opittavaa minulla vielä on murehtimisen hyödyttömyydestä?

Mennään yli

"Attraversiamo."

Arne Jacobsen & Flæskesteg

2010-09-27T23:29:00.005+03:00

Joudun työkseni matkustamaan jonkin verran, vähän, en paljon. Saan joskus matkustaa Köpikseen. Pidän kaupungista, pidän Tanskasta, rakastan tanskalaisia vaatteita, koruja ja tykkään tanskalaisista. Piste.

Olin viime viikolla onnekas ja sain yöpyä Arne Jacobsenin suunnittelemassa hotellissa. Huoneessani oli 14 ikkunaa, ja jos kylpyhuoneen ikkunat lasketaan, niitä oli yhteensä 20. Huoneessani oli swan-tuolit. Näkymä oli Tivoliin.

Hotellin aamupala oli yksi parhaimmista. En ole oikeen pekoni-ihmisiä, joten minua säväytti tuoreet hedelmät ja katkaravut (huomioi yksittäispakattu majoneesi).

Jotenkin tästä aamupalasta tuli tietenkin mieleeni aamupala, jonka söimme Pariisissa St Germanissa. Tuo maitokahvin crema.... patongin rapeus....

Viime aikoina olen saanut Tanskassa lounaaksi ehdottomasti yhtä lempiruokaani; Flæskesteg med rødkål. Annos ei tietenkään ole ollut niin tuhti kuin ekalla kerralla Frederiksberg Have-puiston vieressä olevassa ravintolassa nimeltään Krogers Familiehave, Pile Alle.

Eikä näin hienostunutta kuin lentokentän smörrebröd.

Mutta hyvää se oli.

Entrecote

2010-09-27T23:11:00.005+03:00

Söin elämäni ekan entrecoten - ja vielä kotona. Olen nähnyt, kuvannut monia, kuullut arvosteluita monista, mutta nyt söin ekani. Hyvää, enkä todellakaan ole pihvi-ihmisiä. Uskon vakaasti, että kyse on hyvästä laadusta ja loistavasta paistajasta.

Kotona, salaatilla

Seuraava taas on Pariisista; 1. lounasaikamme Pariisissa. Lapset olivat saaneet ostaa vaatteita, tuliaiset viety hotellille ja suuntaamme kohti Les Halles'n aluetta. Nälkä kurnii vatsassa, vastaan tulee hieman vanhahtavan oloinen Aux Tonneaux des Halles, uskaltaudumme sisään... Olimme ainoat anti-paikalliset. Mieheni tilasi:
- Haluaisin samaa mitä nuo herrasmiehet syövät viereisessä pöydässä.
- Erinomainen valinta!
Hänen elämänsä paras entrecote luuytimineen tuli pöytään.

Miljöö oli meidän mieleen, hyvin 40-lukuinen. Tupakalla savustetut ja värjätyt seinät. Ja noiden ihanien ovien järjestys oli: Toilette, Cuisine, Telephone & Office.
Officesta tuli ruoat.
Asiaa.

Ja tässä ulkoa; Aux Tonneaux des Halles, Paris 4/2010

Kehäkukka aamukasteessa, auringonpaisteessa

2010-09-19T23:58:00.002+03:00

Kellastuva kaislikko- kuin kultaa

2010-09-19T23:07:00.002+03:00

Valokuvatorstain 176. haaste on Kellastuva

What's cool?

2010-09-16T22:18:00.000+03:00

"Don't worry about what's cool now,
worry about what's cool in your
heart."

B.Molko

Lähde

Arjen onnen hetkiä

2010-09-16T19:20:00.003+03:00

Melankoliaan taipuva tarvitsee ravistusta ja muistutusta jokapäiväisistä onnen hetkistä. Päätin tarttua edelleen mukana kulkevaan muistikirjaan ja kynään; kun tunsin oikein erityistä onnea ihan tavallisesta asiasta, kirjasin se ylös ("koska unohdat sen muuten tuollaisena melankoliaan taipuvaisena"* toim. huom). Simppeliä, eikö totta! Lista ei ole täydellinen, koska en aina muista niitä kirjata ylös, ja toden totta - en niitä sitten muista.

keskustelu pojan kanssa. Tuntui kuin se vetäytyvä teini päästi hetkeksi oman itsensä esille. Pieni ravistelu kai auttoi siinä. "Kyllä mä tajuan ja mun mielestä teidän jutuissa on ihan järkeä, ja toi on ihan oikeutettua. Siis mä itsekin niiku tajusin että 'hei mähän olen ajokoulussa 3 vuoden päästä, ja sit intissä". Mun pitää ottaa itseäni vähän niskasta kiinni. Voi kyllä olla että tarviin teilt sellaista apuu, että välillä muistutatte."
Maanantai aamu. Hiljainen hetki. Aurinko paistoi Sörnäisissä.
Kirjan lukemista metrossa. Ns hiljainen kausi menossa, ei musaa iPodista.
Vilkutus ikkunasta. Tytär odotti minua kerran, ja minä kerran sattumalta näin hänen tulevan. Vilkutimme ihan hulluna!
Iltaiset kävelylenkit. Ihanaa, että on pimeää ja viileää.
Oivallus, että oma työ vaatii 'jatsahtavaa improvisaatiokykyä'
pojan innostus, onnellisuus - täpinää!
rauhalliset aamut. Muistan ajan, jolloin rauhallinen aamu viikossa oli se ihana poikkeus, jota piti hehkuttaa.
Vaahtokylpy. Lushin " A French Kiss" -kylpyvaahto. Aah. Ja kirja.
Fysiikkaan perustuva tieteellinen koe tyttären kanssa kotona.

Carelia

2010-09-12T20:34:00.006+03:00

Jaksoin päivitellä miten on mahdollista etten ole aikaisemmin käynyt Careliassa? Johtui varmaan ihmeellisestä ennakkoluulostani ranskalaista ruokaa kohtaan - jos nyt enää muistan / kehtaan moista ennakkoluuloa ääneen esittää. No, mieheni ehdotti jokunen viikko sitten Careliaa. Lista näytti upealta, lapset söivät listaa läpi jo tietokoneruudulta. Perjantaina päätimme, että "huomenna mennään!".

Carelian miljöö on aivan mahtava. Kaunis, vanha, yksinkertainen sali. Huokuu taitoa ja hyvää ruokaa. Palvelu tietysti aivan ensiluokkaista. Ja aperitiivina juodun shampanjan avulla valittiin ruokamme. Ruoka oli todella hyvää!

Fine de Claire oysters 3,75 kpl

(näitä syötävä Bretagnen ja Normandian rannalla!)

Minun ja pojan alkupalana oli

Endiivi-Roquefort salaatti ja saksanpähkinöitä 10,50

Aivan mahtava makuyhdistelmä!

Alsacen hieman makehko viini suorastaan kruunasi alkupalan.

Tyttären pääruoka ja miehen alkupala oli

Tartarpihvi 12,75

Maiston, oli todella hyvää.

Erilaista kuin Ranskassa, mutta ei missään nimessä huonompaa! Tykkäsin todella paljon!

Minun pääruokani

Kampasimpukoita, kurpitsaa ja valkosipulivoita 25,50
Ehkäpä noin elämäni parhaat kampasimpukat. Aivan mieletön annos, makuineen ja visuaalisestikin.

Jälkiruoaksi otimme miehen kanssa

Mouhijärven Vanha Vilho (Finnish Appenzeller) 7,75 ja

Sini-Tähti ja Tertin kartanon hunajaa 7,75

Tuo sinihomejuusto oli rakenteeltaan kuin pecorinoa!

Ja lapset ottivat ihanaa

Sulkaa-mantelikakkua ja kyytönrahkajäätelöä 11,50

Julie & Julia sekä inspiraation lähteet

2010-09-07T22:36:00.007+03:00

Olen ollut kipeänä. Flunssa tms teki tuloaan, tuli, meni, tuli takaisin, mietti onko ja sitten räjäytti pikku pommin, mutta ei kunnollista, että olisi kunnolla tullut. Olin viime viikolla to-pe töissä, tosin perjantaina buranan avulla. Nyt olen ollut sunnuntaista saakka ihan kotona. Kuten katseltuista leffoista voi päätellä. Se hyvä puoli sairaslomalla on. Nyt alkaa helpottamaan ja uskon, että pääsen huomenna duuniin. Rupee meinaa tämä kotona makaaminen kyllästyttää. Tai oikeastaan kyllästyttää olla kipeänä, jolloin ei jaksa kuin maata...

Mutta on tässä muitakin kivoja puolia ollut kuin leffat.

Mies oli lukenut viikonloppuna futisturnauksessa kokkauslehtiä. Jätti ne minulle alkuviikosta luettaviksi. Erittäin innostava oli Glorian ruoka & viini lehden Viettelysten Ranska. (Toinen lehti on vastaava Italiasta, hyvä sekin mutta nyt on tuo Ranskabuumi edelleen päällä ja tarjoaa haastetta.) Kuten sanottu, minulla on vaihe päällä että haluaisin tehdä ruokaa, ajan kanssa, oikein kunnolla, ja paljon. Lehti innosti minua paljon, ja siitä muistin, että leffalistalla on roikkunut myös:

Julie & Julia
USA 2009
Ohjaaja: Nora Ephron
Pääosissa: Meryl Streep, Amy Adams
Laji: Draama, Komedia
Kesto: 125
Ikäraja: S

Ah, miten inspiroiva ja iloinen elokuva! Ja molemmat tarinat perustuivat tositarinoihin; 50-luvun amerikkalainen kotirouva Pariisissa inspiroituu ranskalaisesta keittiöistä ja 2000-luvulla nuori nainen päättää tehdä vuoden sisällä kaikki Julian ranskalaisen keittokirjan reseptit (365 päivää ja jotain 520 reseptiä)!!
Minua tietysti ilahdutti tuo idea ruokien bloggaamisesta - ranskalaisen keittiön ruokien!; ikäväkseni voin nyt todeta etten olen tarpeeksi laittanut tänne niitä ruoka-juttuja - se täytyy korjata. Mutta miksipä ei voisi innostua jostakin vastaavasta - tehdä, testata ja syödä tietyn kokkikirjan kaikki reseptit ja blogata ne! Nythän lähinnä tuohuni on liittynyt muiden tekemien ruokien kuvaamiseen, josta en luovu mutta voisin syventää sitä (en tosi pysty testaamaan esim. kaikkia Hgin ravintoloita ;-), ja ehkäpä vähän laittaa tätä omaa husmankostia.

Meryl Streep on TAAS lyömättömän ihana. Tarinat oli yhdistetty hienosti. Pakko oli tsekata oliko oikea Julia niin ihanan omaleimainen kuin elokuvassa annetaan ymmärtää. On olihan hän. Ja Meryl on ihan kuin hän. Katso vaikka, clipsissä sekä aito että näyttelijä.

Tähdet: ★★★★★

Hesarin arvostelu

Ihat kädet syyhyten haluaisin tarttua tuohon Julia Child'in 'Mastering The Art of French Cooking' ... ja päästä kokkipuotiin. Aikaa tarvittaisiin myös pikkaisen. Ja nälkäisiä syöjiä.

Coco Chanel & Igor Stravinsky

2010-09-07T19:03:00.004+03:00

Coco Chanel & Igor Stravinsky
Ranska 2009
Ohjaaja: Jan Kounen
Pääosissa: Mads Mikkelsen, Anna Mouglalis, Jelena Morozova
Laji: Draama, Historia
Kesto: 118
Ensi-ilta Suomessa: 4.9.2009

Lisää Coco-elokuvia.
Tältä elokuvalta en oikein osannut odottaa mitään sitten edellisen, eli lähdin aika avoimin mielin katsomaan. Ensin täytyy sanoa, että oikein hämmästyin, että tämä elokuva melkein alkoi siitä mihin edellinen loppui (!!), ja todellakin saksilla leikattiin tässäkin leffassa korsettia rikki (varmaankin ihan oikea legenda-stoori).

Visuaalisuus oli upeaa, ja tässä elokuvassa oli enemmän sitä Cocon tarinaa, jota halusin nähdä, vaikka tämä keskittyikin tähän yhteen romanssiin ja paljon itse säveltäjäänkiin. Ymmärsin, että elokuvassa oli saatu muotitalo Chanelilta alkuperäisiä pukuja ja elokuvaa kuvattiin Cocon asunnolla (huvila? - pitää selvittää). Musiikki on todella voimakasta ja intensiivistä, ja sopi hyvin tämän intohimoisen rakkaustarinan taakse. Kuvaus oli välillä todella hermostuttavaa ja kiireistä, ei nautittu hienosta art deco-miljööstä vaan kameraa juoksutettiin ympäri huonetta niin, että puresi melkein huimaamaan.

Elokuvassa tulee hyvin esille kuinka rikas Coco oli oli 20-luvulla ( "vaikka kaikilla ei ole edes mahdollisuutta peseytyä") ja hyvä lisävire Chanel nr 5-kehittelystä (yksi lempituoksustani; kuulin huhuja että pulloa vai tuotetta olisi uudistettu - kääk - pitää ottaa selvää siitäkin; pitääkö mun kirjoittaa joku Coco Chanel muistilista?*
*toim huom. Joo.)

Tämäkin leffa oli loistava, mutta ikävä kyllä jälleen kerran välillä hieman pitkäveteinen (johtuu varmaan siitä Coco Chanel tiedonhalustani!).

Tähdet: ★★★★★ eli jotenkin 3,5 - kiinnostus syveni, voisin katsoa uudestaan, mutta nyt täytyy selvittää mm. seuraavat asiat:

Coco Chanel kirja
Museo Pariisissa?
Huvila?
Onko korsetti-sakset legenda totta?
Millainen oli se Coco Chanelin pikkumusta..?
Onko Chanel nr 5 uudistettu?
Onkohan näitä Coco Chanel leffoja lisää?

Hesarin arvostelu

Coco Avant Chanel

2010-09-07T17:47:00.011+03:00

Coco Avant Chanel
Ranska 2009
Ohjaaja: Anne Fontaine
Pääosissa: Audrey Tautou, Benoit Poelvoorde, Alessandro Nivola
Laji: Draama, Historia
Kesto: 112
Ikäraja: S

Coco Chanelista vuonna 2009 tehdyt elovat ovat roikkuneet tuossa listassani jo jonkin aikaa. Olimme Tyttären kanssa viikonlopun kaksistaan, ja hän nappasi tämän vuokraamosta. Kuten kerroin Aamiainen Tiffanylla-jutussa, Cocokin on pyörinyt päässäni muutamasta syystä. Ja tämän leffan myötä kiinnostuin lisää, haluan esim lukea tämän kirjan! Keväällä olessamme Pariisissa, tytär sanoi jälkikäteen

- Äiti. Meidän on PAKKO mennä uudestaan Pariisiin.
Johon minä: - Joo.joo. Mennään.
- Aiku äiti oikeesti. Me ei käyty edes Coco Chanelin kotimuseossa.
- Aivan!Se pitää korjata ensi kerralla.

En tiedä onko tuollaista museota Pariisissa... Täytyy tutkia, ja jostakinhan tytär oli sen keksinyt.

No, elokuvaan.

Ensin täytyy sanoa, että petyin kun kyseessä ei ollutkaan KOKO elämänkertaa kuvaava kahdeksantuntinen eepos. Tottakai tiesin, että kyseessä oli vain historiallinen kertomus miten ja miksi Gabrialle Chanelista tuli Coco Chanel. Siis avant, Coco ennen Chanelia.

Elokuvassa oli kauniisti kerrottu miten hän radikaalisti oli erilainen, miten häntä ärsytti ajalleen tyypillinen marenkikakku-hattu-meininki. Samalla tuotiin esille myös köyhän tytön karu reaalimaailma: jos sinulla ei ollut työtä (jonka tekeminen naisena oli häpeällistä), tarvitsit rikkaan miehen huoleenpidon, eli käytännössä olit kurtisaani. Näin eli myös Coco avant Chanel. Hän joutui nöyrtymään ja ilman muutamaa todellista ystävää, ja suurta rakkauktta hänestä ei olisi tullut mitä hän on.

Art Design oli loistavaa ja minusta Audrey Tautou oli hyvä salaperäisenä, herkkänä ja älykkäänä Cocona. Vaatteiden nerokkat syntyperät oli loistava toteutettuja. Tarinan painopisteet eivät olleet minusta aivan onnistuneita; vaikka haluttiin kertoa "ennen" aikaa, jossakin kohtaa tarina muuttui pitkäveteiseksi.

Tähdet: ★★★★★ eli jotenkin 3,5 - kiinnostus heräsi, voisin katsoa uudestaan, mutta tarinaa olisi ehdottomasti pitänyt syventää enemmän Cocon suuntaan.

Hesarin arvostelu (samaa mieltä! Uskomatonta kerrankin!)

Breakfast at Tiffany’s

2010-09-05T23:11:00.007+03:00

Aamiainen Tiffanylla
Blake Edwardsin (joka on ohjannut myös Pink Pantherit!) ohjaama Truman Capoten kirjaan perustuva ihana elokuva vuodelta 1961 tuli Teemalta lauantaina. Katson aika vähän telkkaria, ja olen vähentänyt sitäkin enemmän TV-ohjelma-aikataulujen lukemista, mikä harmittaa koska missaan sellaisia ohjelmia joita haluaisin katsoa!, mutta tämän leffan osalta onneksi tytär hyppeli illalla kanavia, ja yht'äkkiä hän tokaisi

- Äiti, teemalta tulee aamiainen tiffanyllä, missä on se ihana Audrey. Se alkaa 21.52.
Eli siis nyt! Hyppäsin siltä istumalta telkun ääreen!

Olen nähnyt elokuvan useasti ja omistan DVD:kin. Muistan etten ymmärtänyt elokuvaa lapsena, kun olin nähnyt esim. My Fair Ladyn tai Loma Roomassa - elokuvat. Ihmettelin miksi ihana Audrey näyttelee "tuollaisessa ihan sekavassa leffassa". Hieman vanhempana katsoin leffan uudestaan ja ihastuin siinä kaikkeen; Audreyn roolihahmoon & Audreyn näyttelemiseen, ajan kuvaukseen (taas!), New Yorkiin, leffan alkukuvaan (at Tiffany's!), musiikkiin, bileisiin, rivien välistä luettaviin moraalittomuuksiin jne. Nyt tuli mieleeni, että haluan lukea kirjan!

Leffa kiinnosti taas siksikin, että olen jostakin syystä kiinnostut haute coutureen tai ylipäärään klassisiin muotitalojen luomuksiin. Tämän leffan luomukset olivat ymmärtääkseni pääasiallisesti Hubert de Givencyn, jolle Audrey oli muusa ja muoti-ikoni hän oli kaikin puolin; Audreylle räätälöitiin Louis Vuittonin Speedy 25 ja Coco Chanelin pikkumustasta tuli viimeistään superhitti juuri tämän leffan ja Audreyn pikkumustan myötä. Ja nyt muistin, että pitikin katsoa ne pari Coco leffaa...

Tähdet: ★★★★★

Ruokaostoksilla

2010-09-04T21:13:00.007+03:00

Olin varautunut tekemään simpukoita, sieni-sahrami-risottoa, selleripihvejä, lihapullia jne. Muunmuassa.

On sellainen vaihe päälle, että haluaisin valmistaa ruokaa, ajan kanssa. Tänä viikonloppuna arvioin ruoantarpeen ihan väärin, koska olemme tyttären kanssa kahdestaan kotona, pojat kun ovat futismatkalla. Perjantaina tulin duunista Hakaniemen hallin kautta kotiin; ja arvatahan sen saattoi... Minusta on ihana käydä siellä ostoksilla. Välillä tulee tehtyä extempore ostoksia, ns. pistetään elämä ranttaliksi.

Ensin ostin kahvia. Siirtomaatavaraliike Parhialasta.

Kinkkua Holmbergilta - tietty. Nuorempi veli oli sulkemassa, kun vinkkasin hänelle, että
- Moi. Oletko lähdössä, saisinko vielä ostettua kinkkua?
Nuorempi veli iski silmää ja sanoi:
-Tietty saat. Moi. Kumpaa laitetaan siivua vai silppua?
- Siivua, kiitos.
-Paljonko laitetaan?
- Kolme-neljäsataa.

Jauhelihaa Reiniltä, joka oli poikkeus, koska yleensä asioimme Hakkaraisella (jonka myymälä on ollut vuodesta 1914 hallissa samon kuin Parhiala). Mutta Hakkaraiselta oli siihen aikaan illasta jauheliha jo myyty, ja veitsiä yms paikkoja siistittiin. (Hakkaraiselta saa loistavaa tuoremakkaraa, fenkolilla tai chilillä maustettua!). Ostin siis Reiniltä korkealaatuista paistijauhelihaa kilohintaan 8,70, siis minusta todella asiallisen hintaista. Ja hyvää. Sitä passaa syödä vaikka raakana. (Tiedän, se kiellettyä, vaarallista jne. Mutta lapsenakin syötiin, kun äiti jauhatutti paistinpalasta jauhelihaa.)

Parmankinkkua (halusin yllättää tyttären, tämä on hänen suurta herkkua) ja salameja Roinisilta. Jossa elämä laitettiin sitten ranttaliksi. Perjantain kunniaksi.
- Tuo neliskanttinen salami näyttää hyvältä. Onko se voimakasta?
- Joo, chilillä maustettua, mutta ei liian vahvaa.
- Saatko laitettua siitä sellaiset kymmenen siivua, kysyin ja katsoin alkujaan pitkän salamipötkön vaivaista loppupäätä.
- Saan.
Ja sitten kysymys kun siivut olivat kauniisti levellään paperin päällä.
- Haluatko kanttipalan kaupan päälle?
- No tietty, kiitos! hymyilin.
Siinä kun ostoksiani pakattiin, ihastelin pientä pulloa. Kyljessä luki 'Barolo e Tartuffo'. Mitä; oliko nämä kaksi elämän ihanaa eliksiiriä yhdistetty johonkin tiiviiseen muotoon? Kyselin tuotteen perään, sopisiko se risottoon.
- Tämä on aivan taivaallista siirappimaista kastiketta. Tämä sopii loistavasti risottoon, mutta laita vasta loppuvaiheessa. Lisäksi tämä sopii salaatinkastikkeisiin, ja aivan mahtavasti juuston esim. pecorinon kanssa.
Taikasana. Pecorino.
- Haluatko maistaa? ystävällinen myyjä kysyi, kun näki pecorinokiillon silmissäni.
- Kyllä, kiitos.
Ah.
- Totta, taivaallista. Otan tämän. Pistetään elämä ranttaliksi. Perjantain kunniaksi.
Myyjää hymyilitti ja meinasi antaa minulle aika tuhdin alennuksen kunnes itse sen huomasi.
- Ei sentään niin ranttaliksi.

Sitten vielä ne sellerinmukulat ja taikinajuureen leivottua maalaisleipää (ei ruisleipää), ja ihan S-marketista Camembertiä.

Niin, tässä ei vielä päästy ruoanlaittoon, mutta ajatukset pyörii jo päässä...

Les vacances de Monsieur Hulot

2010-09-03T23:04:00.010+03:00

Hahaa. Olen ehtinyt olemaan kultturelli! Helsingin Juhlaviikkojen ja Un automme francais'in (mistä saa sen alaväkäsen tohon c-kirjaimeen?) eli ranskalaisen syksyn ohjelmistoon kuului Jacques Tatin elokuvia. Haluaisin nähdä ne kaikki elokuvateatterissa, nyt sain nauttia yhden Bio Rex'ssa.

Jacques Tatin Les vacances de Monsieur Hulot eli Riemuloma Rivieralla, joka wikipediassa yms esitetään tapahtuneen Normandiassa, mutta elokuvan esittelyssä meille kerrottiin, että se kuvattiin Bretagnessa, oli ihana kokemus. Bio Rex, joka erityisesti nuorena tuntui niin vanhanaikaiselta ettei sinne kehannut mennä, ja joka on muuttunut mielissä juuri siksi oikeaksi leffateatteriksi stadissa, oli juuri oikea miljöö elokuvalle. Iso funkissali oli täynnä. Punaiset penkit täyttyivät ihmisistä ja puheensorinasta ennen elokuvaa.

Tunnustin ennen elokuvaa kahdelle ystävälleni etten ole nähnyt kyseistä elokuvaa (tosin nyt elokuvan nähtyäni en mene vannomaan etteikö sitä olisi nähty lapsena Hämeentien leffateattereissa tms, niin tuttuja jotkut palaset olivat).

Ei ole epäilystäkään etteikö Tati olisi ollut nero. Harvat onnistuvat tekemään komediaa arkipäiväisistä asioista, sellaisista niin yksinkertaisista asioista ettei edes kuvittelisi yrittävänsä. Henkilöhahmot; englantilainen vanhapiika, ranskalainen pariskunta iltakävelyllä. Huomaan vaan miten hän on tehnyt tietä suosikilleni Peter Sellers'lle. Upeaa komiikkaa, ja tilannetaju on huima. Vähän dialogia, ja vain yksi tunnusmusiikki. Loistavaa, nerokasta, upeaa. Haluaa lisää, kiitos. Onneksi "Enoni on toista maata" on kovalevyllä.

Olin ihan varma, että leffan hotelli oli se autioutunut hotelli Bretagnessa, josta heitimme herjaa mieheni kanssa että tänne muutamme pitämään hotellia (se oli se 1. näky Ranskan rannikosta joka lumosi minut), kun olimme olleet Ranskan maaperällä noin neljä tuntia (jos junamatkaa ei lasketa).Leffan tekstitys oli enkuksi, joten pääsin - ah onneksi - kuuntelemaan ymmärtämättömänä ranskaa.

Ja opin uuden tavan palata tennistä.

Tähdet: ★★★★★

Revolutionary Road - motiiveja etsimässä

2010-09-01T10:41:00.011+03:00

"...he ovat mukana kotikaupunginsa harrastajateatterissa, he nauttivat kosteita illallisia toisten samalla tavalla ajattelevien asunnonomistajien kanssa, asuvat kätevän välimatkan päässä New Yorkiin vievän paikallisjunan asemalta, elävät mukavasti ja tiiviisti kulttuurin piirissä ja pitävät samalla elämän perusasiat hallussaan, mutta toisaalta - kolikon kääntöpuolena - heistä ei ole pitämään kurissa nuoruuden taakse jäämisen aiheuttamaa turhautumista, he eivät kestä arjen rutiineja ja ovat neuvottomia yrittäessään elää mielenkiintoista ja tuoretta elämää samalla kun pitävät ydinperhettä koossa."

-Ote Richard Yates'in Revolutionary Road-kirjan jälkisanoista, jotka on kirjoittanut Richard Ford-

Richard Yates'in esikoisromaani Revolutionary Road on oikeutetusti kulttiteos. Kieli on elävää, todentuntuista, tarttuvaa ja uskoisin, että ajalleen aika osuvaa, mutta niin radikaalia - vallankumouksellista...

Puolitoistavuotta sitten nähtyäni loistavan elokuvaversion, jäin miettimään joitakin motiiveja. Toisaalta kokemani osui silloin jo aika oikeaan. Elokuvan käsikirjoitus on loistava.

Kirja avasi ja selvensi, syvensi näitä motiiveja, jotka kiteytetään aika hyvin tuossa jälkikirjoituksessa. Kirjassa oli minusta ajalleen ei niin tyypillinen naisnäkökulma, vaikka pääpaino onkin miehen Frankin motiiveissa; "valtapelissä, hiotuissa rooleissa ja turhamaisissa juonissa", joita hän harjoitteli ja toisti toistamiseen

"todistaakseen, että mies joka oli kohdannut aviollisista ongelmista kaikken kolkoimman ja luonnottomimman, vaimon joka ei halunnut kantaa hänen lastaan , saattoi olla yhä mukava (-Minä rakastan sinua silloin kun olet kiltti)."

Niin kirja on siis myös aika raadollinen kaikkine tapahtumineen.

"Kampanja olisi saattanut johtaa helppoon ja nopeaan voittoon, jos hän olisi
pystynyt lataamaan koko neljän viikon ajanjakson jokaisen tunnin täyteen
yhtä intensiivisiä kokemuksia. (-Minä en ole tavannut ketään yhtä
kiinnostavaa ihmistä kuin sinä.)"

Mutta lopputulos ei ollutkaan niin hyvä, eikä sitä totisesti voinut kutsua voitoksi.

Viimeinen yö Twisted Riverillä

2010-08-30T22:49:00.006+03:00

John Irving @ akateeminen 27.5.2010

Kesälomalla luin John Irvingin uusimman. Olen huono lukemaan, mutta/ ja / totanoin haluaisin lukea enemmän. Olen kova Irving-fani, se alkoi kun olin 15-16-vuotias. Eka kirjani oli The World according to Garp - Garpin maailma.

Oikeastaan ahmin tämän uusimman lomallani. Pidin valtavasti lukemastani, kirja oli erilainen, mutta kuitekin niin taattua Irvingia, teemat olivat hyvinkin tuttuja uusimmista kirjoista kuten 'Kunnes löydän sinut', joka on yksi suosikeistani.

Se taas tuli mieleemi Köpiksessä. Ja pitihän se etsiä ja napata kuva.

"Ensiksi Jack ja Alice menivät Kööpenhaminaan. Ole Hansen oli liikkeessään Nyhavn 17:ssä, hän oli saanut Alicen kirjeen ja osasi odottaa tätä. Aberdeen Billin lailla Tattoo Olekin tatuoi merimiehiä - hän oli seilori. (Eikä hän koskaan puhunut itsestään taiteilijana, hän sanoi mieluummin olevansa tatuoija tai tatuoitsija.) Ja Aberdee Billin lailla Tattoo Olekin oli monien sydänten ja merenneitojen, käärmeiden ja laivojen, lippujen ja kukkien, perhosten ja alastomien naisten mies."

-John Irving: Until I find you, 2005 -

Nyhavn, Kööpenhamina 17.8.2010

Lomalla tuli karhukin vastaan. Raumalla.

Tapahtunutta

2010-08-25T10:42:00.007+03:00

Eka viikko ns arkea takana

Onneksi siihen väliin tuli kaunis viikonloppu. Mökillä, rauhassa, perheen kanssa. Pitkät yöunet. Sauna. Tarvitsin sitä.
Väsyttää ja pää on täynnä. Eilen oli olo, että tulen kipeäksi, mutta enpäs tullutkaan. Hähähää!
Oikeastaan ottaa päähänkin. Päähän ottaa pari työjuttua, ja sitten päähän ottaa se, että antaa niiden ottaa päähän. Pitäis vaan opetalla olemaan vaan, sellaiseksi flekuksi vois muuttua. Tosin nyt jo vähän helpottaa. Pahin ketutus oli viime viikolla (ja loman jälkeinen eka viikko! Unbelievable!)
Koulut ovat lähteneet hyvin liikkeelle. Pahimmat pelot osoittautuivat onneksi vain möröiksi. Onneksi. Olen silti tyytyväinen, että siihenkin varauduttiin. Keskusteltiin kunnolla lasten kanssa.
Pojan futismenot ovat jo täydessä vauhdissa, ja tyttären baletti ja teatteriharrastus alkavat ensi viikolla. Tulevana lauantaina ollaan talkoissa futisturnauksessa. Leivon sinne mokkapaloja ja pizzaa, ja olen buffassa duunissa. Poika viheltää pelejä ja tytär auttaa buffassa ja arpajaisissa.

Kova tavoite on pitää arki hallussani. Niin menee kaikin puolin paremmin.

Maanantaina tapahtui hauska juttu

Olimme miehen kanssa kahdestaan isossa kauppakeskuksessa; äkkiseltään tuntuisi ettei tässä ole mitään ihmeellistä, mutta onpas vaan. Tajusimme ettemme ole olleet yhdessä, kahdestaan varmaankaan vuoteen ostoksilla. Ainakaan kyseisessä kauppakeskuksessa.

Tosin, emme juuri mitään ostaneet; slash-icea ja pehmiksen. Ja perintörannekelloon rannekkeen. Mutta hypistelimme ja ihmettelimme. Aterimiakin katseltiin. Uutta tietokonetta; pitäisikö ottaa mallia tutulta pariskunnalta, joilla omat sydeemit; miehellä kannettava keittiössä ja vaimolla olohuoneessa ihan oikea kone. Ehdotin sitä kaupassa (okei, vähän pilke silmäkulmassa:-). Olisin siis halunnut kovasti sen isolla screenillä olevan näppiksen pöydälle (niin missä on se tietokone, kun kone koostuu vain näppiksestä ja näytöstä?).
-Just joo, oli vastaus pilke silmäkulmassa.

Ne tietokoneet (kutsutaanko niitä edes tietokoneiksi?) olivat tosi pieniä ja hienoja (tai vastaavasti isoja screenejä näppiksellä ja hienoja). Meillä on varmaankin viisi vuotta vanha kannettava. En ymmärrä juurikaan tästä tekniikasta. Stereoitakaan ei enää ole. On vain kone, johon laitetaan ipod. Levysoitin olisi kyllä kiva.

Sadonkorjuuta

Eilen kuivatin kiertoilmauunissa ison läjän lehtipersiljaa. Laitan sitä melkein joka ruokaan.

Tein munakoisopihvejä. Nam, ne olivat hyviä. Syksy on sellaista sadonkorjuuaikaa. On ihanaa, kun tähän vuodenaikaan kuuluu tuoreet vihannekset ja juurekset. Juurisellerit eivät ole vielä ihan valmiita, niitä odotellessa. Ostan sitten ison säkin kylmäkellariin, että voin tehdä talven mittaan itävaltalaisia selleripihvejä!

Kesä oli todella kuuma

Mutta on ihanaa kun syksy tekee tuloaan. Tänään sain laittaa sukat (no, se ei ole niin ihanaa) ja uuden öljykangastakkini, jonka ostin todella extempore Porista kesällä.

Kesän aurinko ja todella korkea ilmakosteus teki hyvää iholleni.

Musta tuntuu

Värjäsin viime viikolla taas hiukseni. Mustaa.

Matkalla kampaajalta kotiin ohitin tämän vanhan Pauligin tehtaan. Siis sen mitä siitä oli jäljellä. Kohta tässäkin on muutama kerrostalo. Eniten tehtaan poissaolon huomaa siitä, ettei kahvi enää tuoksu aamuisin ulkona. Tämä muistuttaa minua myös siitä, että esikoinen kasvaa, muuttuu - kuten kuuluukin. On ihanaa katsella muutosta, jotkut jutut vähän hymyilyttää välillä. Musta tuntuu kuitenkin välillä se haikeelta. Muutosta johonkin uuteen, isompaan - omaan itseensä. Se on hänellä käynnissä.

Ja samalla tiellä ollaan. Se matka ei tunnu loppuvan koskaan. Mutkittelee sen verran.

Sitten toisaalta taas

2010-08-13T17:52:00.006+03:00

Ns kynä on ollut kateissa.
Ajatus karkailee.
Viimeinen lomaviikko kotona, ja touhuttavaa riittää. Kesäloma on tuntunut toisaalta aika pitkältä, mutta sitten toisaalta hirvittää mennä töihin. Sitten taas toisaalta on omalla tavallaan hyvä, että koulut ja se normiarki alkaa. Sitten taas toisaalta se on myös pienen jännityksen paikka.

Kävi tuossa hulluna ajatuksena mielessä, että jos olisin kotiäiti, olisi ns omaa aikaa kun lapset menisivät kouluun. Ehtisi kai niinku mukamas tekemään kotityöt ja sitten jotain muutakin. Tiedä häntä.

Kuten näkyy, olen taas niin kaksijakoisella tuulella, että rupee molempia aivopuoliskoja ottaa pannuun.

Ikäkin alkaa painaa. Olen tajunnut sen. Ja siitäkin syntyy TODELLA jaksijakoinen fiilis. Täytän 40 tänä syksynä. Se ei silleen niinku tunnu missään, mutta sitten taas toisaalta tuntuu niin helskatisti. Eniten ärsyttää ajattelumaailman muuttuminen ja tietyissä asioissa ärsyyntymiskynnyksen madaltuminen. Sitten toisaalta jotkut asiat, jotka ennen oli maailmanloppuja vähintään, ei tunnu missään.

Onko tässä nyt mitään järkee?

Anyway, arki kolkuttaa oven takana. Oletko valmis?

Ajassa taaksepäin

2010-08-11T23:54:00.003+03:00

Tänä vuonna on tullut kierrettyä kotimuseoita. Ulkomailla ja täällä Suomessa. Kesällä kävimme uudemman kerran Tampereen Amurin Työläiskorttelissa, jonne on upeasti koottu työläisten elämää aina 1800-luvulta 1970-luvulle. Se on jännää miten nostalgista käynti tuolla aina on.

- Katso, tälläinen oli mummolassa!

- Muistatko tuon!

- Katso näitä rappusia!

- Tämä maalin väri on tuttua!

Rauman pitsiviikoilla pääsi myös kurkkaamaan pihoille. Kuin olisi hypännyt aikakoneella taaksepäin!

Viime sunnuntaina, miehen loman lopuksi tutustuimme Ainolaan. Todella upea paikka, ei mitenkään pröystäilevä. Virtuaalikierroksella pääsee kurkkaamaan miltä talossa näyttää. Minuun teki erityisen vaikutuksen salin taulut, jotka Aino ja Jean Sibelius olivat pääsääntöisesti saaneet lahjaksi; sieltä löytyi kaikki kovat suomalaiset nimet - minuun teki suuren vaikutuksen Orcar Parviaisen teos "Rukous", ruokasalin vihreä takka ja iso keittiö.

Päätimme jatkaa vielä syksyn aikana tutustumista pariin seuraavaan kotimuseokohteeseen.

Crazy Heart

2010-08-11T19:18:00.008+03:00

Crazy Heart
USA 2010
Ohjaaja: Scott Cooper
Pääosissa: Jeff Bridges, Maggie Gyllenhaal, Robert Duvall, Colin Farrell
Laji: Draama
Ensi-ilta Suomessa: 12.5.2010

Kun kesälomalla pääsin käymään kerran leffassa, ehdoton valintani oli Crazy Heart. Arvasin jo ennen Oscareita ja näkemättä leffaa, että Jeff Bridges nappaa Oscarin ja niin tekikin. Ja otti myös Golden Globen. Tulkinta on väkevää ja antaumuksellista, koko keholla. Lauluääntä löytyy, no sehän tiedettiin jo etukäteen. Maggie Gyllenhaal on roolissaan niin hyvä, että jäin miettimään mikä hänen tarinansa on, siitäkin olisi saanut leffan aikaiseksi.

Hyvä, että tarina ei mennyt liian hunajaiseksi. Leffan aikana tuli väistämättämin mieleeni The Wrestler, ja vaikka päänäyttelijät olivat todella hyviä, eikä tämä leffa missään nimessä ollut huono - The Wrestler oli paljon parempi tämän saman kategorian filmeistä.

Leffan tempo oli ihanan hidas, maisemat kauniita ja kuvakulmia käytettiin monipuolisesti. Pidin musiikista, itse asiassa aika paljonkin. Ryan Bingham ja T-Bone Burnett saivat Oscarin ja Golden Globen elokuvan tunnussävelmästä "The Weary Kind", joka soi tämän trailerin taustalla.

Tässä Jeff Bridges laulaa 'Hold on you'. Ääni on kuin tehty biisiin.

Colin Farrell esiintyi myös leffassa suurena country-starana. Heidän yhteisesiintyminen oli aikamoinen veto! En löytänyt siitä pätkää, mutta biisin voi kuunnella.

Kotisivut

Hesarin arvostelu

Päänäyttelijöille täydet viisi tähteä, kokonaisuutena ★★★★★

Soittolista lomalle!

2010-07-16T21:52:00.003+03:00

Placebon Covers-levyltä löytyi hauskoja helmiä kesän soittolistalleni. Olin varmaan 14 vee kun löysin (muiden teinien ohella) Marc Bolanin. Kyllästyin siihen noin kahdessa viikossa, mutta tämä on kyllä aika makee! Sekoaisin lopullisesti, jos näkisin tällaisen livenä. No, turha toivo!

Tämän videon on tehnyt joku ihana amatööri, ja minusta aivan loistava tähän vetoon! Robert Palmer veti tämän Johnny & Mary'n about vuonna 1980.

Ja sitten jotain uudempaa; Brandon Flowersin sololevyltä Crossfire.

Ja tuli sinne soittolistalle paljon muutakin, mm Hurts'a. :-)

♥ Hyvää kesää kaikille! ♥

Slow Life

Tempo Giusto

♥

Love & Peace!

Elegy - kauneuden valta

2010-07-15T19:05:00.007+03:00

Elegy - Kauneuden valta
USA 2008
Ohjaaja: Isabel Coixet
Pääosissa: Ben Kingsley, Penelope Cruz, Dennis Hopper, Deborah Harry
Laji: Draama, Romantiikka

Elokuva oli jäänyt minulta katsomatta aikoinaan kun se tuli. Kuten moni muukin elokuva.

Tyyliltään lähenteli ns. taidefilmiä, ja pääosan esittäjät pitivät huolen ammattitaidollaan, että tarina oli uskottava. Itse asiassa nimi 'kauneuden valta' kuvaa minusta hyvin iäkkään miehen aatoksia rakastuessaan nuoreen kauniiseen naiseen. Perspektiivi on iäkkään miehen näkökulmasta, jota oli mukava seurata, mitkä aatokset, ennekkoluulot, odotukset, pelotkin hänellä liikkuu päässä. Keskustelua iäkkään miesystävän kanssa suhteesta jne. Kauneuden valta vai rakkauden voima?

Kuvaus oli tyylikästä, ja leikkauksen ja äänen epäsynkkaa käytettiin joissakin kohtaa hienosti.

Suosittelen.
Tähdet ★★★★★

Hesarin arvostelu.

HURTS - Better Than Love

2010-07-15T10:10:00.002+03:00

Hurts 'a on veikattu yhdeksi vuoden 2010 sensaatioiksi Briteissä tai ainakin yhdeksi "Sounds of 2010". Tyylikäs ja cool look sekä elektro-slow disco/pop tuo mieleen aika montakin bändiä iloiselta 80-luvulta. Ja jollakin lailla tuo mieleen myös yhden suosikkini Brian Ferryn, no hän onkin cool'eista cool'ein.

Visuaalinen video, ja ihan nappaavaa musaa. Täytyypä jäädä seuraamaan mitä tuleman pitää.

Wikipediassa.

Itse kyhätty kännykoru - Love, Peace and... R

2010-07-14T22:52:00.001+03:00

Kollaasi, otos

2010-07-14T22:44:00.004+03:00

Vastaan on tullut otoksia esim. täältä. Itsekkin innostuin. Kerää 9 sattumanvaraista tavaraa keittiöstä. Hommaan kuuluu varmaan asetella ne tyylikkäästi. Sitä en osaa. Tuossa minun satunnainen otokseni, kollaasini, listani tavaroista keittiössä.

Sitten tuli vastaan se todellisuus yksi ilta. Oma sietämätön kollaasini. Kaikki tämä ja paljon muuta ahdettuna käsilaukkuuni.

Grilliruokaa. Uudella Weberillä.

2010-07-14T22:31:00.003+03:00

Grilliruokaa. Uudella Weberillä.

Täytettyjä paprikoita (tomaattia, sipulia, oliiveja)

Grillitomaatteja

Kasvisvuokia (porkkanaa, kesäkurpitsaa, sipulia, kirsikkatomaatteja mausteineen, lopuksi päälle camembert'iä)

Kampasimpukoita salviavoilla

Salsicciaa

Karitsan kyljyksiä; marinoituneet mausteseoksessa, jossa dijon-sinappia, valkosipulia, rosmariiniä ja mustaapippuria.

Pålægschokolade

2010-07-14T22:21:00.004+03:00

Köpiksen työmatkoilta pitää aina tuoda lapsille pålægschokolade'a; ohuen ohuita suklaalevyjä, jotka laitetaan paahdetun tai vastaleivotun leivän päälle. Nam!

Muistan kun ensi kerran kuulin tästä; työkaverini Tanskassa kertoi, että kaikki lapset Tanskassa kasvavat tällä. Sitten hän (mies) leipoi seuraavaksi aamuksi sämpylöitä, ja toi ne meille pålægschokoladen kanssa nautittavaksi. Kun katselin aamuisin ympärilleni, toden totta - lapset istuivat pyörien edessä olevissa laatikoissa ja nauttivat suklaaleipä-aamupalaansa. Ihanaa!

Sitten yritin ostaa niitä; yritin epätoivoisesti lausua tuota ihanaa tanskalaista sanaa, mutta kuten kaikki tiedätte se pitää sanoa reippaasti kuuma peruna suussa - ja heti minuakin ymmärrettiin!

Muutenkin tulen juttuun tanskalaisten kanssa. Eilen minulle ruvettiin yht'äkkiä puhumaan suomea, myyjän paras ystävä kun oli suomalainen, ja hän halusi opiskella kaunista kieltämme. Mitä tuohon voi sitten sanoa?

Nyt löysin tälläisen retropakkauksen.

Sex and the City 2

2010-07-13T19:44:00.006+03:00

Sex and the City 2 - Sinkkuelämää 2
USA 2010
Ohjaaja: Michael Patrick King
Pääosissa: Sarah Jessica Parker, Kim Cattrall, Kristin Davis, Cynthia Nixon, Chris Noth
Laji: Komedia, Romantiikka

Satc2 oli siis valmiiksi jo lytätty. Jotkut ennen näkemistään (hesari), tai jotkut kriitikot eivät sitä vain ymmärtäneet.

Itse kävin katsomassa leffan muistaakseni toisella viikolla. Maximin edusta vilisi naisia; oli kavereita keskenään, äitejä ja tyttäriä (ehkäpä kolmessa polvessa), työporukoita, ystäviä, itsekseen tulleita jne. Nauru solisi, jotkut olivat vartavasten pukeutuneet suloisiin luomuksiin, joku taiteli korkkareilla. Tunnelma oli mahtava. Muutama mieskin oli "eksynyt" joukoon, yksi tyttöystävän kanssa.

Sali oli tupaten täynnä. Naisia. Enimmäkseen minun ikäisiä, ja sitten haarukalla +20 v ja -15 v. Ihanaa. Ja leffa ei olekaan tarkoitettu teinellelle. Ei. kohderyhmä on tällä kertaa ihan toinen.

Minusta tuntui, että fanit; vanhat ja uudet eivät olleet lannistuneet arvosteluista, vaan kuin vastaiskuna tilasivat lippuja ennakkoon, ja liputtivat naisten hömpän puolesta.

Miksemme voisi vain ajatella, että tämäkin on erilaisten ihmisten, ehkäpä sukupuolten, jopa ehkä sukupolven erilaisuutta ja pidettäisiin sitä rikkautena?

Itseäni jäi häiritsemään erään kriitikon kommentti, että eihän henkilöt olleet enää samanlaisia kuin sarjassa eikä leffalla ollut mitään yhteyttä sarjaan. Siis what? Eikös me kaikki muututa kun tulee ikää lisää? Tietyt piirteet korostuvat, ja vanhenemisen myötä tulee uusia mielenkiinnon kohteita, uusia tärkeimpiä asioita, eri perspektiiviä asioihin. Hulluahan se olisi, jos roolihlöt eivät muuttuisi vanhenemisen myötä!

Lisäksi täytyy muistaa leffan genre; romanttinen draamakomedia.

Entäs kommentit arvokkaista vaatteista jne. Mitäköhän maksaa esim. nyt vaikka James Bondin uusin auto? Tai ysimillinen? Tai uusi BOSSin puku? Tarkoittaako, että kaikki jotka tykkäävät Bondista tai vaikkapa aika sairaalloisesta Batmanista, että he samaistuvat niihin ja "voi surku, kun ei ole varaa samoihin tavaroihin" tai ei osaa nyt lentää tuolla taivaalla? Auta armias, jos joku innostuisi valtavasti kyseisten leffojen henkisestä ja fyysisestä väkivallasta ja alistamisesta.

Leffan ja kaikkien ihanien merkkivaatteiden yms takana on ystävyyttä, parisuhteita, kriisejä, nykyään myös perhe-elämää ihanuuksineen ja ongelmineen, vanhenemista, mutta edelleen myös joidenkin tabujen nostamista (mm. kotiäitien suorittaminen, tyytymättömyys omaan riittämättömyyden tunteeseen, ulkopuoliset odotukset naisten toimintatavoista & elämäntyyleistä) ja sarjan henkilöiden ihanaa sekoilua - edelleen.

Myönnän; tuotesijoittelu oli todella yliampuvaa (vaikka minusta itse vaatteet eivät olleet niin korostetusti esillä kuin ykkösessä) ja olisin toivunut Carrien lukevan ja analysoivan kolumnejaan ja tekstejään ääneen kuten sarjassa. Mutta, se kuului sarjaan (onneksi minulla kaikki tuotantokaudet!).

Onkohan kyse sitten kuitenkin taas siitä, että tämä on juuri sitä naisten hömppää ja siksi soveliasta aliarvioida?

Tähdet: ★★★★★
**
(Itse asiassa nyt kun etsin hesarin arvostelu linkin, niin eihän se niin paha ollutkaan, vähän kuin mun kirjoittama ;-), se ennen leffaa tyrmätty juttu olikin kolumni hesarissa, siitä linkki tuolla ylhäällä).

Lavande - Lavender

2010-07-12T22:33:00.001+03:00

En vain saa silmiäni irti näistä tähkistä. Helteiset olosuhteet (+34) ovat omiaan näille ihanuuksille.

I'm coming!

2010-07-12T22:31:00.002+03:00

Oiva tapa aloittaa mökkiviikonloppu

2010-07-12T22:28:00.002+03:00

Aloitimme miehen kanssa mökkiviikonlopun viime perjantaina näin. Todella hyvää!

Yleensähän sitä painitaan Karhun kanssa.

Toimisto idyllisellä käytävällä

2010-07-09T15:58:00.007+03:00

Kun Pariisissa kävelimme Comedie Francaisen aukiolle, josta

Palais Royal'n sisäpihan, jossa oli aina lapsia hippasilla ja nuorisoa hengailemassa, kautta edelleen kohti
Les Halles'a ja Le Marais'ta esim. tänne ihanaan Place Des Vosges'n puistoon,

kävelimme myös todella idyllisen kauppakujan läpi.

Tällä käytävällä oli monta toimipaikkaa tyhjillään, oli silti ihan eläväinen. Jo ensimmäisen kerran, kun kävelin siitä läpi, ajattelin:
"Tänne voisi perustaa toimiston. Rauhallista, sopivan hämärää, viileääkin, vanhahtavaa, ja ah, niin kaunis käytävä. "

- Mä voin tulla naapuritoimistoon. Voidaan käydä sitten yhdessä lounaalla, tuumasi ystävä kun kuuli tästä.
- Sopii. Lähellä on todella monta kivaa ruokapaikkaa!, vastasin kun mielessäni pyöri kaikki Les Halles'in ihanat kuppilat.
Saman tien tajusin kuinka paradoksi tuo lause oli; Pariisi on täynnä kivoja ruokapaikkoja!

Bar Toimisto

2010-07-09T15:45:00.003+03:00

Sain tämän kuvaviestin päivänä yhtenä.

Nauratti.

Ei pöllömpi vaihtoehto. Jollakin muullakin on ollut unelmia, ja ne ovat muuttuneet todeksi.

Taitaa olla jossain päin Satakuntaa.

Kirjoituskukkasia

2010-07-08T16:48:00.005+03:00

Minulla on varmaan dysgrafia eli kirjoitushäiriö. Tosin se voi olla vain näppäimistökirjoitushäiriö (olen korjannut jo noin 6 kirjoitusvirhettä), tai sitten se rehellinen kirjoitushäiriö, koska se ilmenee myös lyijykynällä tai mustekynällä kirjoitettaessa.
Mites sitten kun tuntuu, että se ilmenee myös puhuessa; sanoja jää väliin ja päässä kirjaimet hyppää eri kohtiin ja sanasta tulee ihan hullu (niin että tiedostan sen, mutta äkkiseltään en osaa lähteä sitä korjaamaan - sehän kuulosti aika oikealta). Puhuessa sanat vaihtavat paikkaa ja korvaan sanan salamannopeasti jollakin toisella "lähes synonyymilla" - enkä edes tiedosta tilannetta itse.
Vai olisiko kyseessä vielä lukihäiriökin, tai juuri nimenomaan se? En ole ikinä ollut nopea lukemaan, en vieläkään. Välillä on keskittymishäiriöitäkin lukiessa, mutta eikös ne voi laittaa kirjoittajan piikkiin ;-)?
Sitten toisaalta, en koe etten saisi asiaani sanottua - mitä puhunko minä muka koko ajan, tekstiäkin muodostuu välillä liiaksi asti, eikä suurempia oppimisvaikeuksiakaan ole ollut (jos matikka ja historia rulettaa, mutta ruotsi ei... niin sitä ei ehkä lasketa).

Joudun oikeastaan päivittäin hauskoihin, noloisiin, ikäviin yms tilanteisiin, kun kirjoitan, puhun ja luen mitä sattuu. Äsken tuossa kun googletin, ei juurikaan löytynyt tietoa aikuisten kirjoitushäiriöistä. Mielessä on käynyt myös jospa se johtuisi levottomasta luonteestani. Säntäilen sinne tänne, ajatukset suhahtaa tänne ja tonne. Puhuessa ajattelen jo seuraavaa lausetta, asiaa, paikkaa, ideaa - what ever! Kirjoittaessa sama homma.

Itse osaan asialle yleensä nauraa, jos en naura, olen lopen kyllästynyt korjailemaan jälkiäni. Välillä mietin kuvitteleeko joku, etten viitsi tarkistaa, keskittyä jne. - huh; tai etten arvostaisi lukijaani, kuuntelijaani, keskustelukumppaniani. Ei.

Kun luen näitä juttujani hetken päästä tai vähän myöhemminkin, joskus korjailen tekstiä, joskus vaan ottaa päähän että "taasko?". Yleensä en edes aina huomaa kirjoitusvirhettä, luen sen ihan oikein.

No. Jos tänne saakka pääsit, niin: yritän kirjoittaa oikein, välillä riipaisevasti, joskus hauskasti, mutta aina yritän kirjoittaa oikein. Oikoluen tekstini 99%:sti. Jos sinne jää kirjoituskukkanen, helmi, niin olen ollut vain niin innoissani (korjasin taas kaksi).

Ihana jälleennäkeminen!

2010-07-07T21:31:00.002+03:00

Näin eilen lukioaikaisia ystäviäni, osaa heistä en ole nähnyt sitten lukiovuosien. Ilta oli mahtava. Olin ja olen edelleen niin onnellinen, että näin heitä. Nauroimme paljon. Vaihdoimme kuulumisia. Muistelimme menneitä. Suunnittelimme jo seuraavaa tapaamista. Tänään olemme vaihtaneet kuulumisia sosiaalisten medioitten kautta. Olen saanut monta viestiä.

Väsyttää, mutta olen ihan järjettömän onnellinen ja fiiliksissä!

Grillitomaatit

2010-07-07T21:24:00.003+03:00

Maanantaina kävimme mökillä kastelemassa kasvimaata, kukkia jne. Uimme meressä - vesi oli jo niin lämmintä etten muista koska olisin uinut meressä tähän aikaan vuodesta.

Grillasimme, ja päätimme grillata jälleen kerran tomaatit sen sijaan että laittaisin ne salaattiin. Kun valmistin grillitomaatteja, värimaailma olikin aika kaunis.

Leikkaa tomaatit kahtia.
Laita hiukan sokeria (mieluiten ruokosokeria) ja suolaa (mieluiten esim. Maldon).
Mausta vielä yrteillä (persilja, basilika, meirami) ja vaikkapa chilillä tai mustapippurilla.
Nauti.

Listojen sietämätön keveys

2010-07-07T21:07:00.005+03:00

Viikonloppuna tuli juttua listoista. Minähän harrastan niitä. Niin myös ystäväni.

Jotkut pitävät niitä hullutuksena. Itseäni ne helpottaa, rauhoittaa ja inspiroi. Päässäni ei vain pysy kaikki asiat, joita tulisi muistaa ja ideat, jotka haluan toteuttaa.

Kuulin myös blogista, jossa käsitellään elämää listojen avulla. Sain siitä idean, että pitäisikö minunkin... Katsellaan.

Nyt listalla on mm.

Taidehallin ravintola Farang
Jacques Tati'n elokuvat Hgin juhlaviikoilla
valokuvaus, sen opiskelu, muista kesälomalla!
uiminen, body balance - koska pääsis salsaan?? / 8.7.2010: uiminen done!
lasten huoneiden siivous, koska lupasin sen tehdä - ja taas olin päättänyt tehdä sen heti kesän alkuun! / 8.7.2010: lasten huoneiden siivous aloitettu!
pese talvivaatteet ja villavaatteet (tällä helteellä sopivaa hommaa ;-) / 8.7.2010: Aloitettu
kirjoita katsottujen leffojen arvostelut
koska pääsis taas leffaan?
kirjoita ostoslista torille perjantai-aamuksi /9.7.2010 DONE!

Tätä se oli!

2010-06-30T19:55:00.003+03:00

Kohta neljä viikkoa hurahtanut kesää. Tänään pääsin pitkästä pitkästä aikaan jumppatunnille. Tai ei se mitään jumppaa ollut vaan oikeastaan aika rankkaa liikuntaa; BodyBalancea, jossa elementtejä mm. yogasta, pilateksesta ja Taijista. Taas muistin miksi se on minulle niin tärkeää. Energiaa, rentoutta, hyvää fiilistä jne.

Miten se pääsenkin aina unohtumaan. Väsymys meinasi saada yliotteen minusta tuossa viikko kaksi sitten, enkä yhtään ihmettele. Tähän minulta täytyy löytyä aikaa, koska se maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Olo oli tänäänkin tunnin jälkeen sellainen, että olin kasvanut kaksi senttiä, ja puolet kaikesta raskaasta olosta oli jäänyt jonnekin.

Seuraavaksi ihanaan vaahtokylpyyn, ja iltapalaksi vähän salaattia ja yrttiteetä.

1. sato laventeleista

2010-06-29T20:44:00.001+03:00

En olisi uskonut, että 1. kukkasato olisi valmis jo juhannuksena...

Don Huonot Tavastialla 23.6.2010

2010-06-28T22:44:00.006+03:00

"Näytä mulle padotun virran vimma
Tao sydämeeni sokea usko
Anna mulle haavoitetun karhun voimat, oi voimalintuni"

Ihan hulluna hypittiin, laulettiin, jorattiin, taputettiin, oltiin meges jne.

Don Huonot tekee tänä kesänä kolme comeback keikkaa, viime viikolla Tavastialla (josta kuva), Ruisrock ja sitten vielä 14.8. Ankkarock, jonne myös liput. Aivan mahtavassa vireessä kundit olivat, ihan mahtava veto. Ja Tavastialla tupa tupaten täynnä.

Tässä yhdet mun suosikit - Kasbah & Seireeni:

Biisit olivat:

Marionettikadulla
Sydänpuu
Hannu & Kerttu
Pyhimys
Tuulee
Suojelusenkeli
Hyrrä
Olemme kuin veljet
Kiitoradalla
Päivä Kasbah-kukkulalla
Seireeni
Mustat linnut
Sininen yö
Leijailtiin
Kauas pois
Ruoski minua!
Riidankylväjä
Verta, pornoa & propagandaa
===================
Metsänelävien puolustusliitto
Hyvää yötä & huomenta
===================
Kissaihmiset
Mustaa ja valkoista

Tässä Kissaihmiset feat. Paula Vesala (PMMP)

"Hei, koita unohtaa ne asiat, jotka sua öisin valvottaa
Hei, koita uskaltaa vain tuulen vietäväksi sukeltaa "

Don Huonot, Tavastia 2010. Kuva by Matti Pyykkö, lähde: http://www.facebook.com/#!/photo.php?pid=4147368&id=328092869573

Hesarin arvostelu oli mitä oli...

Ja Ankkarockissa nähdään!

Mustaa / Valkoista- siinä vasta dilemma...

2010-06-18T09:43:00.003+03:00

Eipäs juupas.

Musta ei ollutkaan hyvä blogissa, vaikka se onkin hyvä väri hiuksissa ;-)

Oli pakko vaihtaa. Kuvat pitää saada näkyviin ja ilmaa vaaleasta ympärille. Kokeillaan viihdynkö tässä kuinka kauan. Valkoinen on kyllä ollut värinä pitkään blogissa, ei tosin ikinä hiuksissa, vaikka sitäkin on harkittu.

Onhan näillä hauska leikkiä.

Lapsuuden maisemissa...

2010-06-17T19:29:00.008+03:00

Tällä viikolla on väsyttänyt julmetusti. On kesä, lapset pois koulusta jne. jne. Miksi olen rättiväsynyt aamulla, töissä, töistä kotiin tullessa, illalla, yöllä. Koko ajan. Ensi viikolla on juhannus, ja muistan että viime vuonnakin halusin tähän aikaan tehdä nukkumisen MM-ennätyksen.

Poika menee paljolti jo omia menojaan, ja yritän henkisesti päästää irti - let it go, let it be. Teinin kanssa piti keskustellakin vakavasti, lähinnä liittyen ajankäyttöön näin kesällä. Ihan hyvinhän se meni, ja menikin aika hyvin jakeluun. Pojalla on omia tavoitteita, mutta jostakin syystä häntä pitää välillä "ravistella". Lukiopapereitakin tutkittiin. Toisaalta tuntuu hullulta tehdä se näin kesäloman alussa, mutta parempi näin. Ensi kesänä on varmasti jo kesätyöt edessä!

Tytär on tämän viikon ollut tanssileirillä, johon vähän jännitti mennä. Uskoin vakaasti, että tämä olisi hänen juttunsa, ja niihän se on ollutkin. Siellä vedetään show, jazz, street, break ja hiphop - tanssia. Tanssiaskeleita opetettiin jo maanantaina minulle - hauskaa. Itse eksyin jokunen aika sitten dancejam-tunnille, jossa vedettiin street'ä ja hiphop'a, ja huh - arvostukseni sitäkin tanssi/urheilulajia kohtaan kasvoi huimasti.

Vien tyttären aamuisin tanssisalille, ja haen pois. Ja mihin päädyin? Lapsuuden maisemiin. Se toi mieleen muistoja. Itse asiassa alue ei ollutkaan niin kauhea, kuin maine antaisi kertoa, ei ainakaan aamuisin ja iltapäivällä, ja tähän kauniiseen vuodenaikaan. :-)

Tässä talossa on puulämmiteinen sauna -edelleen!

Ja onneksi syreenit kukkivat vielä kauniisti, ja ihan oikeissa väreissä :-) - pakko oli nuuhkia niitä heti aamusta.
Tästä klampsittiin kouluun ja takas kotiin. Raput olivat niin isot silloin pienenä. Puut ja pensaat eivät olleet noin isoja; portaat tosin edelleenkin ovat jylhän kauniit.

Tässä kohtaa kyllä usein pelotti, koska paikalliset puliukot nukkuivat noiden pensaiden alla, pitivät siellä majaa. Ikävä kyllä, kyllä sieltä vieläkin löytyi yöllisten retkien jälkiä, mutta muuten alue oli siisti.

Elannon leipätehtaat olivat lapsuuden kodin lähellä. Itse asiassa, tyttären tanssileiri oli Taiteen talossa, joka rakennettu vanhan tehtaan sisälle. Ihan tehtaan porttikongista mentiin sisällekin. Sieltä löytyi mukavan tuntuinen kahvila-kapakka, jossa hörppäsin kahvit. Palmujakin löytyi Hämeentien kupeesta terassilta.

Kallio kukkii.

Ja ihana Avikaisen kotileipomo. Elvi Avikainen, 77 vee, leipoo ja myy. Pakkohan täällä oli piipahtaa ostamassa munkkipossuja, lihapiirakoita ja korvapuusteja. :-)

Kuten arvata saattaa, minulle ihanan nostalgista, kuten viime vuonnakin.

Eilen päätin taistella väsymystä vastaan ja lähdimme tyttären kanssa illaksi Lintsille. Siinä sai nauruhermot ja mahamakkarat kyytiä. Niin nauratti ja mahanpohjasta otti!

Maisemat olivat upeat! (vaikka pelotti, aika paljon!)

Ja jarrumiehet vei taas kovaa kyytiä!

Matkan varrella - Etretat

2010-06-17T18:30:00.003+03:00

Huhtikuisella Ranskan matkan varrella osui silmiimme tämä maailman yksi ihanimmista rannoista - Etretat, Ranskan Normandiassa.

Valokuvatostain 171. aihe on matkan varrella.

Ja ranta toiseen suuntaan:

Ranta oli täynnä aivan pyöreitä kiviä, joista lähti uskomattoman hieno kolina, kun rannassa laine vetäytyi takaisin mereen.

Ajatus, juuri nyt

2010-06-12T08:08:00.004+03:00

Lauantai aamu ja olen aikaisin hereillä. Ja vielä aamu, jolloin minulla ei olisi kiire minnekään. Tytär lomailee, mies lähti jo luokkakokoukseen ja poika nukkuu, tosin lähtee sitten peliin ja ystävänsä mökille.

Haluan juoda kahvin rauhassa, avata parvekkeen oven. Haluan käydä hieman asioilla, haluan syödä kevysti. Haluan kirjoittaa, haluan tehdä sitä ensimmäistä kirjaani. Haluan antaa työhön liittyvän pahan oloni kaikota, ja haluan antaa anteeksi sille tilanteelle. Haluan ymmärtää ettei sen tarvitse olla täydellistä - ei ehkä lähelläkään, haluan uskoa että saamme löydettyä järkevän ratkaisun. Haluan, että ihmiset ottaisivat hiukan raullisemmin. Mutta nyt haluan unohtaa sen .

Nukuin hyvin. Mutta tarvisen aikaa, tarvitsen paljon aikaa.

Sateiseksi luvattu aamu kääntyy juuri selkäni takana auringonpaisteeksi, se yrittää pilkahdella. Voisiko osua sopivammin?

Kesään purjehdus

2010-06-08T22:56:00.003+03:00

Koulut loppuivat lauantaina. Se on mukavaa. Todistukset olivat hyvät; poika sai stipendin luokansa parhaana oppilaana ja tytär ahkerasta kirjojen lukemisesta, lukukunnarin suorittamisesta ja lukuharrastuksestaan.

Olisin itsekin niin valmis aloittamaan kesäloman ja jatkamaan sitä aina koulun alkuun, elokuun puoleen väliin.

Viime perjantaina tyttären luokka teki retken meren rannalle, jossa laskettiin vesille kahden luokan käsityötuntien tuotokset, kolmirunkoveneet eli trimaraanit. Upeaa meininkiä. Tuulet olivat suotuisia ja kauniit veneet purjehtivat oikeassa elementissään.

Valkea kuulas

2010-05-30T19:50:00.002+03:00

Keväällä mökkimme sisätiloihin eksyy mehiläisiä. Ne kannetaan aina varovasti sieltä ulos. Joskus ne ovat jo isoja, hereillä kylmän tokkurasta, voimakkaita ja ärhäköitä. Silloin ne metsestetään pyyhkeellä, ja pääsetään ulos.

Odottamaan tämä hetkeä. Pölyttämään. Valkean kuulaan kauniit kukat 30.5.2010. Onneksi tämä jo voimakas puu kukkii. Se kärsi kovasti talvesta ja puput yms söivät sen aika pahoin. Saamme siis mukavan varjon pihallemme tänäkin kesänä.

Laventelit uudessa penkissä

2010-05-30T19:44:00.004+03:00

Niin. Tänään otin lapion käteen, vaikka takareidet huusi hoosiannaa eiliseltä takareisijumpalta = voikukkasota vol. 1, ja siirsin laventelit omaan uuteen penkkaan.

Vielä ne näyttävät aika karuilta, enkä uskaltanut arvata mitä leikata, mutta vihreää pukkaa ja tuoksu on taivaallinen. Hajotin rikkimenneet ruukut ja laitoin ne laventelipekkiin estämään rikkaruohoja ja sitomaan päivän lämpöä vielä niin viileisiin iltoihin ja kylmiin öihin.

Pitkät yöunet ja ulkoilu tekivät terää taas minulle. Toivottavasti sain ladattua akkuja. Nyt ainakin tuntuu siltä. Kohta annan sielun ja kropan vielä levätä kylvyssä.

Hi there!

2010-05-30T19:39:00.003+03:00

Tämän kesän 1. unikko aukesi tänä viikonloppuna. Mukavaa että unikot selvisivät talven yli, ja saavat nyt rauhassa kukkia, kukkia vaan ja levitä seuraavaan penkkaan, koska siirsin laventelit pois.

Maksaruohot terracottaruukussa

2010-05-24T22:10:00.003+03:00

Tälläinen viritys tuli upotettua (hakkasin pohjan pois) maahan 12.5.2010.

Unelma elää!

2010-05-24T21:55:00.002+03:00

Ostin jo uusia laventelin taimia, kun en ollut varma ovatko viimevuotiset talvehtineet rankan talven yli (kaikki ammattilaiset povasivat etteivät selviä, mutta minä elin unelmaani ja mieheni on onneksi oikea puutarhuri. Minä vain unelmoin maailmaani.)

Tein uuden penkin uusille taimille, koska ne ihanat unikot olivat kyllä talvehtineet hienosti ja hyvässä vauhdissa valloittamassa läheistä laventelipenkkiä! TAAS!

Tässä tämän vuoden yksi pikkuisista, jotka saavat sitten ne talvehtineet viereensä, pois unikkopenkeistä. Ja siis tarkistettu on, viime vuoden laventelit talvehti!Ja nämä taimet on ostettu mökkimme lähellä sijaitsevalta luomutilalta (!!). Seurana Ranskan matkalta, Honfleur'sta ostettu lintunen.

Kevät on saapunut!

2010-05-24T21:45:00.001+03:00

Meri kimeltää
Auringon heijastus siihen
Lämmin henkäys
Linnun laulu.

Laine laulaa Saint-Malossa

2010-05-19T23:06:00.009+03:00

LAINEEN LAULU

Laine huokaa, laine laulaa,
musertuen maata kaulaa...
- Kelle laulat, laine, kelle?
- Tyhjyydelle, tyhjyydelle.

Lisää saapuu monta, monta
samaa rataa rannatonta...
- Mistä tulet, laine, mistä?
- Kaukaa tietymättömistä.

Meri käy, vaikk' aalto vaipuu.
Sydän kuoli, vaan ei kaipuu,
muruinakin pyrkii soimaan,
löytynäkin kapinoimaan.

Kysyy: miks lyön määrää vailla,
vaivun tielle laineen lailla?
Miksi halla, miksi helle?
Raskas laulaa tyhjyydelle!

Hulluna näin huudan yhä
häntä, jok' on Suuri, Pyhä,
jota turhaan palvoin lassa,
jot' ei ole olemassa.

Herra, Herra, näätkö sinä,
sadat sammuu niinkuin minä,
tuli yöstä, yöhön meni...!
Ole hellä heimolleni!

Huudan eikä kenkään vastaa...
Kuohut kasvojani kastaa.
- Vaipukohan ken ei tästä!
Suur' on laulu tyhjyydestä.

Suur' on luomakunnan hätä,
eikä silmää näkevätä.
Meri pauhaa, tuuli tuulee,
eikä korvaa, joka kuulee.

-L Onerva, Saint-Malo 24.IV.1912 -

valokuvat Saint-Malo, 12.-13.IV.2010

Onerva näyttely kosketti ja sai minut kiinnostumaan enemmän tästä naisesta. Luin runoja ja tämä tuli vastaan. Runo kolahti, ja sitten luin milloin ja missä runo oli kirjoitettu. Saint-Malossa, lähes sata vuotta sitten. Juurihan olimme siellä ihanalla matkallamme! Muistan ne aallot, muistan sen rannan. Niin kaukana horisontti.

Onervan ajatukset sadan vuoden takaa kuulostavat niin tutuilta. Näyttelyssä pohdittiin naisten ja miesten palkkaeroja, varallisuuden määrän keräämisen rajoittamista, lasten eläkettä(!)... Monet asiat ovat edelleen(kin) aika ajankohtaisia. Kuten tuo viimeinen säe.

Tuo kaupunki, ja erityisesti ranta aallonmurtajineen, oli muuten järjettömän kaunis

I've got this sentimental heart that beats

2010-05-19T22:29:00.005+03:00

"I've got this energy beneath my feet
like something underground's gonna come up and carry me,
I've got this sentimental heart that beats
but I don't really mind (and) it's starting to get to me

Now..

"So what do you waste my time?"
Is the answer to the question on your mind
And I'm sick of all my judges
so scared of what they'll find
But I know that I can make it
As long as somebody takes me home,
every now and then... "

-The Killers: Sams Town -

Live at the Royal Albert Hall

Päivitetty versio: Romeo & Juliet by Killers

2010-05-19T21:32:00.006+03:00

Ostaa täräytin tässä jokin aika sitten koko Killersin tuotannon. Olen sitä sitten pikku hiljaa kolunnut läpi, ja minut tuntien yllätyksiä tulee vastaan mp3:sta. Kuten tämä.

Olin vieraantunut Dire Straitsin versiosta, vaikka muistan kyllä miten se vaikutti minuun noin 14-vuotiaana (siis 25 vuotta sitten!), muistin sanat ulkoa!

Oma poikani on nyt 14-vuotias. Tapahtuu asioita ja muutoksia, joista tiedän ettei enää ole paluuta johonkin aikaisempaan, paitsi muistoissa. Osaksi se erittäin haikeaa, joskus jopa vaikeaa, osaksi tiedostan että hän valitsee enemmän ja enemmän omia polkujaan. Niihin en voi enää paljoa vaikuttaa. Muistan kuitenkin joitakin tunteita tuolta ajalta. Maailma oli suuri paikka, jossa riittäisi tutkittavaa, oli unelmia ja paljon ihania asioita.

Tämä päivitetty versio siis riipaisi aika hyvin, - ja muistan sanat edelleen ulkoa.

Ja tässä se Dire Straitsin alkuperäinen vuodelta 1980 "Making movies" -albumilta. Ehdottomasti yksi lempilevyistäni 80-luvulla. Sisko osti minulle muistaakseni 1985 (voi olla että oli 1984) nimipäivälahjaksi liput Dire Straitsin keikalle jäähalliin! Muistan edelleenkin aloitusbiisin (pomppasin ilmaan!); se oli Tunnel of Love - tältä levyltä, ja toinen suuri suosikkini tältä levyltä on Skateaway. Ja oli se muuten tietenkin 1985, koska silloin tuli se Brothers in Arms, enkä siitä niin kauheasti tykännyt.

Lomalle!

2010-04-09T00:11:00.004+03:00

Näyttää siltä, että selvisin tästäkin ihan selväjärkisenä.

Tytär sai kuin saikin tänään projektityön valmiiksi, hän palauttaa sen huomenna. Kaksi viikkoa siis etukäteen, mutta meidän perhe häippäsee matkoille! Ensi viikon läksyt ja tehtävätkin on jo hoiudettu. En voi muuta kuin todeta, että I-H-A-N-A-A!

Ja kuten tuli lapselle luvattua, lähdin hänen kanssaan tänään 19.30 kännykauppaan. Lupasimme hänelle uuden kännyn jos tsemppaa projektin valmiiksi ennen matkaa (ja kyllä, hän tarvitsi muutenkin uuden kännyn. Tämä toimi siis tässä kohtaa hyvin motivaattorina.)

Huomenna on lähtö; ensin Amsterdamiin, jossa olemme tyttären kanssa hiukan ainakin kaksistaan, kun pojat ovat futisharjoitusleirillä. Liput Anne Frank huis'iin on jo hommattu ja sunnuntaina mennään Ajaxin matsiin. Yhdessä poikien kanssa. Varmaan vähän shoppailuakin on luvassa... :-)

Kamat on pakattu. Ja jostakin ihmeen syystä rinkka ja reppu eivät pullota yli, olen siis osannut ottaa vain vähän kamaa mukaan.

Sunnuntaina sitten Pariisin kautta Brestiin jne.

Au revoir!
Kunnes jälleen tapaamme!